Touretten oireyhtymän tunnistaminen kouluikäisillä lapsilla voi olla haastavaa, sillä oireet vaihtelevat yksilöllisesti ja voivat sekoittua muihin neuropsykiatrisiin häiriöihin. Tyypillisimmin Touretten oireyhtymä ilmenee toistuvina, tahdosta riippumattomina liikkeinä ja äännähdyksinä eli tic-oireina, jotka alkavat yleensä 5-10 vuoden iässä. Varhaisella tunnistamisella ja oikeilla tukitoimilla voidaan merkittävästi helpottaa lapsen arkea ja tukea hänen sosiaalista ja koulussa selviytymistään.
Mitä Touretten oireyhtymä tarkoittaa kouluikäisellä lapsella?
Touretten oireyhtymä on neuropsykiatrinen häiriö, joka ilmenee toistuvina, tahdosta riippumattomina liikkeinä ja äännähdyksinä eli tic-oireina. Kouluikäisillä lapsilla tämä tarkoittaa toimintakykyyn vaikuttavia motorisia ja äänellisiä tic-oireita, jotka ovat kestäneet vähintään vuoden ajan.
Touretten oireyhtymän esiintyvyys on noin 0,3-1 % kouluikäisistä lapsista, ja se on yleisempää pojilla kuin tytöillä. Oireet alkavat tyypillisesti 5-10 vuoden iässä, mikä tarkoittaa, että oireyhtymä usein ilmenee juuri kouluun siirtymisen aikoihin tai alakoulun ensimmäisinä vuosina.
Kouluikäisillä lapsilla Touretten oireyhtymä voi aiheuttaa merkittäviä haasteita sekä oppimiseen että sosiaalisiin suhteisiin. Tic-oireet voivat vaihdella voimakkuudeltaan ja tyypiltään, ja ne saattavat pahentua stressitilanteissa, kuten koetilanteissa tai uusissa sosiaalisissa ympäristöissä. Toisaalta monet lapset oppivat itse hallitsemaan oireitaan esimerkiksi keskittymistä vaativien tehtävien aikana.
Touretten oireyhtymään liittyy usein myös muita neuropsykiatrisia haasteita, kuten tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeuksia, impulsiivisuutta tai pakko-oireita. Nämä saattavat vaikuttaa lapsen koulussa suoriutumiseen jopa enemmän kuin varsinaiset tic-oireet.
Mitkä ovat tyypillisimmät Touretten oireyhtymän merkit ja oireet lapsilla?
Touretten oireyhtymän keskeisimmät tunnusmerkit ovat motoriset ja äänelliset tic-oireet, jotka voivat ilmetä hyvin monenlaisina ja vaihdella ajan myötä sekä tyypiltään että voimakkuudeltaan. Nämä oireet ovat tahdosta riippumattomia, vaikka lapsi voikin oppia jossain määrin hallitsemaan niitä lyhyitä aikoja.
Motorisia tic-oireita ovat esimerkiksi:
- Silmien räpyttely tai pyörittely
- Kasvojen nytkähdykset tai irvistely
- Pään tai hartioiden nykiminen
- Käsien tai jalkojen nykiminen
- Hypähtely tai pyörähtely
- Toistuvat liikkeet, kuten koskettaminen tai koputtaminen
Äänellisiä tic-oireita ovat puolestaan:
- Rykiminen, niiskuttaminen tai yskiminen ilman lääketieteellistä syytä
- Erilaiset äännähdykset, huudahdukset tai kiljahtelut
- Sanojen, lauseiden tai äänten toistaminen (ekolalia)
- Harvinaisemmissa tapauksissa sopimattomien sanojen toistelu (koprolalia)
Touretten oireyhtymään liittyy usein myös muita neuropsykiatrisia liitännäisoireita. Noin 60-80 %:lla Tourette-lapsista on myös jokin muu neuropsykiatrinen häiriö. Yleisimpiä näistä ovat:
- ADHD tai ADD (tarkkaavuuden vaikeudet, impulsiivisuus, ylivilkkaus)
- Pakko-oireinen häiriö (OCD) tai pakko-oireista käyttäytymistä
- Ahdistuneisuus ja masennus
- Oppimisvaikeuksia, toiminnanohjauksen haasteita
- Aistisäätelyn haasteita
- Sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeuksia
On tärkeää huomata, että oireet usein vaihtelevat voimakkuudeltaan eri tilanteissa. Monesti stressi, väsymys, jännitys tai voimakkaat tunnekokemukset voivat pahentaa tic-oireita. Toisaalta oireet saattavat vähentyä, kun lapsi on keskittynyt mielekkääseen tekemiseen. Monet lapset pystyvät myös tietoisesti pidättelemään tic-oireita lyhyitä aikoja, mikä voi johtaa ”patoutumiseen” ja oireiden purkautumiseen myöhemmin voimakkaampina.
Miten Touretten oireyhtymä eroaa ADHD:sta ja muista neuropsykiatrisista häiriöistä?
Touretten oireyhtymän keskeisin erottava piirre muihin neuropsykiatrisiin häiriöihin verrattuna on tic-oireiden esiintyminen. Motorisia ja äänellisiä tic-oireita ei esiinny samalla tavalla muissa neuropsykiatrisissa häiriöissä, mikä tekee niistä tärkeän diagnostisen tekijän.
Erotusdiagnostiikka on kuitenkin usein haastavaa, sillä monet neuropsykiatriset häiriöt voivat esiintyä yhtä aikaa ja niiden oireet voivat olla päällekkäisiä. Esimerkiksi:
- ADHD:ssa esiintyvä levottomuus ja motorinen yliaktiivisuus voidaan joskus sekoittaa tic-oireisiin
- Autismikirjon häiriöissä ilmenevät toistuvat liikkeet tai maneerit voivat muistuttaa motorisia tic-oireita
- Pakko-oireisen häiriön rituaalit voivat joskus muistuttaa monimutkaisempia tic-oireita
Olennaisia eroavaisuuksia kuitenkin ovat:
| Touretten oireyhtymä | Muut neuropsykiatriset häiriöt |
|---|---|
| Tic-oireet ovat tahdosta riippumattomia, mutta niitä voi hetkellisesti pidätellä | Esim. autismikirjon stereotypiat tai ADHD:n impulsiivisuus ilmenevät eri tavoin |
| Oireet vaihtelevat ajan myötä sekä tyypiltään että voimakkuudeltaan | Muiden häiriöiden oireet ovat tyypillisesti pysyvämpiä |
| Tic-oireet voimistuvat tyypillisesti stressitilanteissa | Stressin vaikutus oireisiin vaihtelee häiriöittäin |
Oikea diagnoosi on ensiarvoisen tärkeä, koska se vaikuttaa suoraan siihen, millaisia tukitoimia ja kuntoutusta lapselle järjestetään. Diagnoosin tekee aina lääkäri, tyypillisesti lastenneurologi tai lastenpsykiatri, laajan moniammatillisen arvioinnin perusteella.
Koska Touretten oireyhtymä esiintyy usein yhdessä muiden neuropsykiatristen häiriöiden kanssa, on tärkeää tunnistaa kaikki lapsen haasteet kokonaisvaltaisesti. Tämä mahdollistaa oikein kohdennettujen tukitoimien järjestämisen sekä kotona että koulussa.
Milloin ja miten hakea apua Touretten oireyhtymän oireisiin?
Vanhempien kannattaa hakea apua, jos lapsen tic-oireet haittaavat merkittävästi hänen arkeaan, koulunkäyntiään tai sosiaalisia suhteitaan, tai jos ne aiheuttavat lapselle itselleen huolta tai ahdistusta. Myös tilanteissa, joissa oireet ovat voimistuneet tai muuttuneet nopeasti, on syytä hakeutua tutkimuksiin.
Apua kannattaa hakea, jos:
- Tic-oireet ovat jatkuneet yli kuukauden ajan
- Oireet ovat voimistuneet tai monimutkaistuneet
- Oireet haittaavat lapsen koulunkäyntiä tai arjen toimintoja
- Lapsi kokee oireet kiusallisina tai ahdistavina
- Oireisiin liittyy muita haasteita, kuten keskittymisvaikeuksia, impulsiivisuutta tai pakko-oireita
Tutkimuksiin voi hakeutua seuraavien reittien kautta:
- Kouluterveydenhuolto: Usein ensimmäinen askel on keskustella kouluterveydenhoitajan tai koululääkärin kanssa
- Perusterveydenhuolto: Ota yhteyttä oman terveyskeskuksen lääkäriin
- Yksityiset lääkärikeskukset: Lastenneurologin tai lastenpsykiatrin vastaanotolle voi hakeutua myös yksityisesti
Diagnosointiprosessi sisältää tyypillisesti:
- Lääkärin kliinisen tutkimuksen ja haastattelun
- Neuropsykologiset tutkimukset
- Toimintaterapeutin arvion
- Mahdolliset kuvantamistutkimukset muiden sairauksien poissulkemiseksi
Diagnoosin jälkeen lapselle ja perheelle voidaan tarjota erilaisia tukimuotoja, kuten LAKU-perhekuntoutusta, joka on tarkoitettu 7-15-vuotiaille neuropsykiatrisille asiakkaille ja heidän perheilleen. Tämä Kelan kustantama kuntoutusmuoto tarjoaa perheelle työkaluja lapsen kasvun ja kehityksen tukemiseen sekä konkreettisia ohjeita arjen sujuvoittamiseen.
Muita tukimuotoja voivat olla:
- Neuropsykiatrinen valmennus
- Toimintaterapia ja psykoterapia
- Vertaistuki perheille
- Tarvittaessa lääkehoito vaikeisiin oireisiin
On tärkeää muistaa, että varhainen puuttuminen ja oikeat tukitoimet voivat merkittävästi parantaa lapsen elämänlaatua ja auttaa häntä selviytymään paremmin arjen haasteista.
Miten koulussa ja kotona voidaan tukea Touretten oireyhtymää sairastavaa lasta?
Kouluympäristössä Touretten oireyhtymää sairastava lapsi tarvitsee ymmärrystä ja joustavia ratkaisuja selviytyäkseen koulupäivästä ja oppiakseen tehokkaasti. Opettajien ja koulun henkilökunnan tietoisuus oireyhtymästä on ensiarvoisen tärkeää.
Hyviä tukikeinoja koulussa ovat:
- Tietoisuuden lisääminen:
- Opettajille ja muulle henkilökunnalle tietoa Touretten oireyhtymästä
- Ikätovereille selitys tilanteesta lapsen ja perheen toivomalla tavalla
- Fyysinen ympäristö:
- Mahdollisuus poistua luokasta tarvittaessa ”tic-tauolle”
- Rauhallinen istumapaikka, jossa vähemmän ärsykkeitä
- Tarvittaessa sermi tai muu näkösuoja keskittymisen tueksi
- Opiskelujärjestelyt:
- Lisäaika kokeissa tai mahdollisuus suorittaa koe erillisessä tilassa
- Tehtävien pilkkominen pienempiin osiin
- Vaihtoehtoiset suoritustavat, kuten suulliset kokeet
- Mahdollisuus liikkumiseen oppitunnin aikana
- Pedagogiset tukitoimet:
- Eriyttäminen oppilaan tarpeiden mukaan
- Tukiopetus tarvittaessa
- Erityisopettajan tuki
- Oppimissuunnitelman tai HOJKS:n laatiminen
On tärkeää huomioida, että hyvä yhteistyö kodin ja koulun välillä on olennaista tukitoimien onnistumisen kannalta. Säännölliset palaverit, joissa on mukana perheen lisäksi opettaja, erityisopettaja ja mahdollisesti kouluterveydenhuollon edustaja, auttavat seuraamaan tukitoimien toimivuutta ja päivittämään niitä tarvittaessa.
Koulukiusaamisen ehkäisy on myös keskeistä, sillä Touretten oireyhtymään liittyvät näkyvät oireet voivat altistaa lapsen kiusaamiselle. Tämän vuoksi luokkayhteisön avoin keskustelu erilaisuudesta ja yksilöllisyydestä on tärkeää.
Mitä jatkotoimenpiteitä Touretten oireyhtymän diagnoosin jälkeen?
Touretten oireyhtymän diagnoosin jälkeen on tärkeää laatia yksilöllinen kuntoutussuunnitelma, joka huomioi lapsen ja perheen kokonaistilanteen. Jatkotoimenpiteiden tavoitteena on tukea lapsen toimintakykyä ja arjessa selviytymistä sekä ehkäistä mahdollisia liitännäisoireita.
Keskeisiä tukitoimia ja hoitomuotoja ovat:
- Psykoedukaatio: Tiedon antaminen lapselle ja perheelle Touretten oireyhtymästä ja sen hallinnasta
- Käyttäytymisterapeuttiset menetelmät: Esimerkiksi HRT (Habit Reversal Training) voi auttaa hallitsemaan tic-oireita
- Neuropsykiatrinen valmennus: Arjen sujuvoittaminen ja toiminnanohjauksen tukeminen
- Toimintaterapia: Aistisäätelyn ja motoristen taitojen tukeminen
- Perhekuntoutus: Koko perheen tukeminen, kuten Kelan LAKU-perhekuntoutus
- Lääkehoito: Vaikeissa tapauksissa lääkitys voi olla tarpeellinen
On tärkeää luoda lapselle turvallinen ja ymmärtävä kasvuympäristö. Vanhemmat voivat tukea lastaan arjessa monin tavoin:
- Hyväksyvä suhtautuminen oireisiin ja avoin keskustelu niistä
- Stressin vähentäminen, sillä stressi tyypillisesti pahentaa oireita
- Säännöllinen päivärytmi ja riittävä uni
- Lapsen vahvuuksien tukeminen ja itsetunnon vahvistaminen
- Avoin yhteistyö koulun kanssa
Vertaistuen merkitystä ei myöskään voi liikaa korostaa. Suomen Tourette- ja OCD-yhdistys tarjoaa tietoa, tukea ja vertaistoimintaa perheille. Yhdistyksen kautta voi löytää samassa tilanteessa olevia perheitä ja jakaa kokemuksia.
Mikäli kaipaat lisätietoja Touretten oireyhtymästä tai haluat keskustella lapsesi tilanteesta asiantuntijan kanssa, voit olla yhteydessä ProNeuronin moniammatilliseen tiimiin yhteystietojemme kautta. Tarjoamme kattavat neuropsykiatriset palvelut, tukitoimet ja kuntoutuksen saman katon alta ilman lähetettä.
Muista, että vaikka Touretten oireyhtymä on elinikäinen tila, sen oireet usein lievenevät iän myötä. Monet oireyhtymää sairastavat lapset kasvavat tasapainoisiksi aikuisiksi, jotka ovat oppineet elämään oireiden kanssa ja löytäneet omat vahvuutensa.