Lapsen neuropsykiatrisen tuen tarve ilmenee usein arjen toimintakyvyn haasteina, kuten vaikeuksina sosiaalisissa tilanteissa, toiminnanohjauksessa tai aistitiedon käsittelyssä. Näitä piirteitä voidaan havaita kotona, päiväkodissa tai koulussa, kun lapsen reagointi ympäristöön tai toimintatavat poikkeavat merkittävästi ikätasoisesta kehityksestä. Varhainen tunnistaminen ja tuki ovat tärkeitä lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta.
Mitä neuropsykiatrinen tuen tarve tarkoittaa lapsella?
Neuropsykiatrinen tuen tarve tarkoittaa, että lapsen aivojen toiminnassa ja kehityksessä on yksilöllisiä erityispiirteitä, jotka vaikuttavat hänen tapaansa havainnoida, kokea ja toimia ympäristössään. Kyse on neuromonimuotoisuudesta, eli aivojen neurobiologisesta vaihtelusta, joka ilmenee jokaisella lapsella eri tavoin.
Neuromonimuotoisuus on luonnollinen osa ihmisten yksilöllisyyttä. Kun lapsen neurokirjon piirteet aiheuttavat merkittäviä haasteita arjessa selviytymiseen tai ovat esteenä lapsen ikätasoisten taitojen kehittymiselle, puhutaan neuropsykiatrisen tuen tarpeesta. Tällöin lapsi hyötyy ympäristön mukauttamisesta ja yksilöllisesti suunnitelluista tukitoimista.
Neurokirjoon liittyviä piirteitä voivat olla esimerkiksi tarkkaavuuden säätelyn vaikeudet, toiminnanohjauksen haasteet, sosiaalisen vuorovaikutuksen pulmat, aistiyliherkkyydet tai -aliherkkyydet sekä intensiivinen kiinnostus tiettyihin aiheisiin. Oleellista on ymmärtää, että nämä piirteet eivät ole vain ”huonoa käytöstä” tai kasvatuksen puutetta, vaan ne kumpuavat lapsen neurobiologisista erityispiirteistä.
Millaisia merkkejä neuropsykiatrisesta tuen tarpeesta voi havaita arjessa?
Neuropsykiatrisen tuen tarpeen merkit näkyvät usein lapsen arjen toimintakyvyssä ja siinä, miten hän reagoi erilaisiin tilanteisiin. Tyypillisiä havaintoja ovat poikkeuksellinen kuormittuminen arjen tilanteissa, vaikeudet siirtymätilanteissa tai huomattava joustamattomuus muutoksissa.
Aistitiedon käsittelyn erityispiirteet voivat ilmetä monin tavoin:
- Ääniyliherkkyys: Lapsi saattaa peittää korviaan tai ahdistua meluisissa tilanteissa
- Tuntoyliherkkyys: Vaatteiden saumat, pesulaput tai tietyt materiaalit voivat tuntua sietämättömiltä
- Aliherkkyys: Lapsi hakee voimakkaita aistikokemuksia, kuten pyörimistä tai törmäilyä
- Visuaalinen herkkyys: Kirkas valo tai vilkkuvat valot voivat aiheuttaa levottomuutta
Sosiaalisissa tilanteissa lapsi saattaa:
- Kokea ryhmätilanteet kuormittavina ja vetäytyä omiin oloihinsa
- Toimia sosiaalisissa tilanteissa ikätasostaan poikkeavalla tavalla
- Tulkita väärin sosiaalisia vihjeitä tai toisten tunteita
- Puhua innostuneesti omista kiinnostuksen kohteistaan huomioimatta muiden kiinnostusta
Toiminnanohjauksessa voi esiintyä haasteita:
- Keskittyminen ja tarkkaavuus: vaikeus ylläpitää keskittymistä tai siirtyä tehtävästä toiseen
- Aloitekyvyn puute: tehtävien aloittaminen on vaikeaa ilman ohjausta
- Toiminnan suunnittelu: vaikeus hahmottaa tehtävän vaiheita tai toimia ohjeiden mukaan
- Ajan hahmottaminen: ajantajun puute, kiirehtiminen tai vitkastelu
Arjen toiminnoissa erityispiirteet voivat näkyä eri-ikäisillä lapsilla eri tavoin. Päiväkoti-ikäisellä lapsella saattaa esiintyä leikkimisen vaikeuksia, kun taas kouluikäisellä haasteet korostuvat oppimistilanteissa ja läksyjen teossa. Nuorilla korostuvat usein sosiaaliset haasteet ja toiminnanohjauksen vaikeudet itsenäistymisen taitojen opettelussa.
Miten erottaa normaalit kehitykselliset haasteet neuropsykiatrisesta tuen tarpeesta?
Normaalien kehityksellisten haasteiden ja neuropsykiatrisen tuen tarpeen erottamisessa keskeistä on oireiden voimakkuus, pysyvyys ja vaikutus arkeen. Kaikilla lapsilla esiintyy ajoittain käyttäytymisen ja tunteiden säätelyn haasteita, mutta neuropsykiatrista tuen tarvetta epäiltäessä haasteet ovat merkittäviä, pitkäkestoisia ja vaikuttavat lapsen toimintakykyyn useissa ympäristöissä.
Tyypilliseen kehitykseen kuuluvia haasteita voivat olla:
- Ohimenevät kehitykselliset vaiheet, kuten uhmaikä
- Tilapäiset keskittymisvaikeudet väsymyksen tai jännityksen yhteydessä
- Ajoittainen kiukuttelu tai turhautuminen
- Tilannekohtainen jännittäminen uusissa sosiaalisissa tilanteissa
Neuropsykiatrista tuen tarvetta voivat puolestaan ilmentää:
- Haasteiden jatkuvuus ja pysyvyys eri tilanteissa ja ympäristöissä
- Vaikeudet, jotka eivät selvästi lievene iän myötä vaan saattavat jopa korostua
- Lapsen käyttäytyminen, joka poikkeaa merkittävästi ikätasoisesta odotuksesta
- Arjen toimintakyvyn huomattava heikkeneminen haasteiden vuoksi
- Toistuva palaute päiväkodista tai koulusta samoista haasteista
On tärkeää muistaa, että jokainen lapsi kehittyy yksilölliseen tahtiinsa. Kehityksen eri osa-alueet voivat edetä epätasaisesti, mikä on täysin normaalia. Neuropsykiatrista tuen tarvetta on syytä epäillä silloin, kun haasteet ovat merkittävästi ristiriidassa lapsen muun kehitystason kanssa ja vaikuttavat olennaisesti arjessa pärjäämiseen.
Tarkoitus ei ole leimata lasta tai etsiä diagnoosia, vaan ymmärtää hänen yksilöllisiä tarpeitaan ja tarjota tarvittavaa tukea kehityksen ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Milloin ja miten hakea apua lapsen neuropsykiatrisen tuen tarpeen arviointiin?
Apua kannattaa hakea, kun lapsen haasteet ovat pitkäkestoisia, esiintyvät useissa tilanteissa ja vaikuttavat merkittävästi arkeen. Erityisen tärkeää on hakea tukea, jos havaitset lapsellasi selvää kuormittumista tai kärsimystä, joka rajoittaa hänen osallistumistaan ikätasoisiin toimintoihin.
Ensimmäisiä tahoja, joihin voi ottaa yhteyttä:
- Neuvolalääkäri tai terveydenhoitaja (alle kouluikäiset)
- Kouluterveydenhuolto (kouluikäiset)
- Perheneuvola
- Perusterveydenhuollon lääkäri
Näiden tahojen kautta lapsi voidaan tarvittaessa ohjata tarkempaan arviointiin erikoissairaanhoitoon. Vaihtoehtoisesti voit hakeutua suoraan yksityiselle sektorille, esimerkiksi ProNeuronin palveluihin, jossa lapsen tilannetta voidaan arvioida kokonaisvaltaisesti ilman lähetettä.
Arviointiprosessi etenee tyypillisesti näin:
- Esitietojen kerääminen: huoltajien ja lapsen haastattelut sekä taustatietojen kartoittaminen
- Havainnointi eri ympäristöissä: tietoa kerätään kotoa, päiväkodista tai koulusta
- Psykologin tutkimukset: arvioidaan lapsen kognitiivisia taitoja ja toimintakykyä
- Lääkärin arvio: neurologiset ja psykiatriset näkökulmat
- Moniammatillinen yhteenveto: kokonaiskuva lapsen vahvuuksista ja tuen tarpeista
Yksi merkittävä tukimuoto on LAKU-perhekuntoutus, joka on tarkoitettu 7-15-vuotiaille lapsille ja heidän perheilleen. LAKU-kuntoutus tarjoaa kokonaisvaltaista tukea perheen arkeen ja lapsen toimintakykyyn. Kuntoutus on Kelan kustantamaa ja maksutonta perheille, mikä tekee siitä saavutettavan vaihtoehdon monille perheille.
ProNeuronissa arviointi ja kuntoutus perustuvat yksilölliseen lähestymistapaan, jossa korostetaan lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja perheen voimavaroja. Palveluissa huomioidaan erityisesti lapsen vahvuudet ja onnistumisen kokemukset.
Miten tukea neuropsykiatrisesti oireilevaa lasta kotona ja koulussa?
Neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen tukemisen perusta on ympäristön mukauttaminen ja selkeä struktuuri, joka vastaa lapsen yksilöllisiin tarpeisiin. Tärkeintä on tunnistaa lapsen vahvuudet ja hyödyntää niitä haastavissa tilanteissa.
Kotona toimivia tukikeinoja:
- Selkeä päivärytmi ja ennakoitavuus: kuvallinen päiväohjelma tai kalenteri
- Aistiympäristön muokkaaminen: melutason säätely, valaistuksen huomiointi, rauhoittumistilan järjestäminen
- Siirtymätilanteiden tukeminen: ennakkovaroitukset, ajastimet, visuaaliset tukikeinot
- Pilkotut ohjeet: yksi ohje kerrallaan, tarvittaessa kuvien tukemana
- Positiivinen vahvistaminen: huomion kiinnittäminen onnistumisiin
Koulussa ja päiväkodissa hyödyllisiä tukitoimia:
- Yksilölliset mukautukset oppimisympäristöön: istumapaikan valinta, kuulosuojaimet, sermit
- Tehtävien pilkkominen ja tauotus: selkeät välitavoitteet, liikkumistauot
- Visuaaliset tukikeinot: lukujärjestykset, muistilistat, toimintaohjeet kuvina
- Sosiaalisten tilanteiden tukeminen: pienryhmätoiminta, strukturoidut leikkitilanteet
- Onnistumisen kokemusten varmistaminen: tehtävien vaikeustason säätely
Kommunikaation tukeminen on erityisen tärkeää:
- Selkeä, konkreettinen kieli ilman abstrakteja ilmaisuja
- Myönteinen ohjeistus: kerro mitä pitää tehdä, ei vain mitä ei saa tehdä
- Kuvakommunikaation hyödyntäminen tarvittaessa
- Tunnetaitojen harjoittelu: tunteiden nimeäminen ja säätelyn tukeminen
Yhteistyö kodin ja koulun välillä on ensiarvoisen tärkeää. Säännöllinen tiedonvaihto auttaa luomaan yhtenäiset toimintatavat, jotka tukevat lasta eri ympäristöissä. Vanhempien asiantuntemus oman lapsensa suhteen on arvokasta tietoa, jota kannattaa hyödyntää tukitoimien suunnittelussa.
LAKU-perhekuntoutuksen kaltaiset palvelut tarjoavat perheille työkaluja arjen hallintaan ja lapsen tukemiseen. Kuntoutuksessa perhe saa konkreettisia ohjeita ja tukea lapsen neuropsykiatristen piirteiden kanssa toimimiseen. Samalla vanhemmat saavat vertaistukea ja ymmärrystä omaan tilanteeseensa.
Muista, että jokainen lapsi on yksilö ja samat tukitoimet eivät välttämättä toimi kaikilla. Tärkeintä on löytää juuri sinun lapsellesi sopivat tavat tukea hänen vahvuuksiaan ja auttaa haasteissa.