Aikuisten neuropsykiatristen häiriöiden tunnistaminen perustuu tyypillisten käyttäytymis- ja toimintamallien havainnointiin sekä niiden vaikutukseen henkilön elämässä. Tunnistamisessa huomioidaan piirteet kuten tarkkaavuuden säätelyn vaikeudet, toiminnanohjauksen haasteet, aistisäätelyn erityispiirteet ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvät ominaisuudet. Diagnosointi tapahtuu moniammatillisen tiimin toteuttamana ja sisältää haastatteluja, standardoituja kyselylomakkeita sekä toimintakyvyn arviointia. Neuropsykiatristen piirteiden tunnistaminen voi avata aikuiselle uuden ymmärryksen omasta toiminnastaan ja mahdollisuuden saada asianmukaista tukea.
Mitä neuropsykiatrisia häiriöitä esiintyy aikuisilla?
Aikuisilla esiintyviä yleisimpiä neuropsykiatrisia häiriöitä ovat ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö), autismikirjo, Touretten oireyhtymä sekä muut tic-häiriöt. Myös kielellinen erityisvaikeus ja kehityksellinen koordinaatiohäiriö voidaan lukea neuropsykiatrisiin häiriöihin. Nämä neurologisen kehityksen häiriöt ovat synnynnäisiä tai varhaislapsuudessa kehittyviä aivotoiminnan erityispiirteitä, jotka vaikuttavat tiedonkäsittelyyn, käyttäytymiseen ja toimintakykyyn.
ADHD ilmenee aikuisilla usein eri tavoin kuin lapsilla. Aikuisilla korostuvat tarkkaavuuden pulmat, toiminnanohjauksen vaikeudet ja sisäinen levottomuus, kun taas fyysinen yliaktiivisuus voi olla vähäisempää. ADHD:hen liittyy usein vaikeuksia ajan hallinnassa, organisoinnissa, tehtävien aloittamisessa ja loppuun saattamisessa.
Autismikirjon piirteet aikuisilla näkyvät tyypillisesti sosiaalisen kommunikaation ja vuorovaikutuksen haasteina. Henkilöllä voi olla vaikeuksia tunnistaa sosiaalisia vihjeitä, ymmärtää ei-kielellistä viestintää tai ylläpitää vastavuoroista keskustelua. Lisäksi autismikirjoon liittyy usein kaavamaisia tai toistuvia käyttäytymismalleja, erityisiä kiinnostuksen kohteita sekä aistiherkkyyksiä.
Touretten oireyhtymä ja muut tic-häiriöt jatkuvat osalla henkilöistä aikuisuuteen. Näihin kuuluvat tahattomat motoriset tai äänelliset tic-oireet, jotka voivat vaihdella yksinkertaisista monimutkaisiin. Usein oireet lievittyvät iän myötä, mutta voivat silti vaikuttaa elämänlaatuun.
On tärkeää ymmärtää, että neuropsykiatriset piirteet ovat osa neuromonimuotoisuutta, ja ne voivat ilmetä suurena kirjona erilaisia ominaisuuksia. Monet aikuiset ovat kehittäneet erilaisia kompensaatiokeinoja, minkä vuoksi oireet eivät välttämättä näy samalla tavalla kuin lapsilla.
Miten neuropsykiatriset piirteet näkyvät aikuisen arjessa?
Neuropsykiatriset piirteet voivat näkyä aikuisen arjessa monin tavoin, vaikuttaen sekä työelämään, ihmissuhteisiin että arkisiin toimintoihin. Tyypillisiä haasteita ovat ajanhallinta, asioiden priorisointi, aloitekyvyn ongelmat ja kuormituksen säätely. Toisaalta neuropsykiatrisiin piirteisiin liittyy usein myös erityisiä vahvuuksia kuten luovuus, yksityiskohtien tarkka havainnointi tai syvä perehtyneisyys kiinnostuksen kohteisiin.
Työelämässä neuropsykiatriset piirteet voivat näkyä esimerkiksi:
- Vaikeutena keskittyä pitkäkestoisesti, erityisesti ei-kiinnostaviin tehtäviin
- Haasteina projektinhallinnassa ja määräaikojen noudattamisessa
- Työmuistin kuormittumisena ja vaikeutena pitää mielessä useita asioita yhtä aikaa
- Voimakkaina aistikokemuksina, kuten häiriintymisenä melusta tai kirkkaista valoista
- Vaikeutena sopeutua muutoksiin tai yllättäviin tilanteisiin
- Sosiaalisina haasteina työyhteisössä tai asiakaskohtaamisissa
Ihmissuhteissa neuropsykiatriset piirteet voivat ilmetä esimerkiksi:
- Vaikeutena tunnistaa sosiaalisia vihjeitä tai lukea ”rivien välistä”
- Taipumuksena puhua paljon omista kiinnostuksen kohteista
- Haasteina tunteiden ilmaisussa tai tunnistamisessa
- Tarpeena vetäytyä sosiaalisista tilanteista niiden kuormittavuuden vuoksi
- Vaikeutena ylläpitää arjen rutiineja parisuhteessa tai perhe-elämässä
Arjen toiminnoissa neuropsykiatriset piirteet voivat näkyä:
- Kodin järjestykseen liittyvinä haasteina (tavaroiden hukkuminen, siivouksen organisointi)
- Vaikeutena suunnitella ja toteuttaa monivaiheisia tehtäviä (ruoanlaitto, asiointi)
- Unirytmin ja palautumisen säätelyn haasteina
- Taipumuksena unohtua tekemään kiinnostavaa asiaa ja menettää ajantaju
- Arjen rutiinien ylläpitämisen vaikeutena
Tilanteita, jotka voivat herättää epäilyksen neuropsykiatrisista piirteistä aikuisella, ovat esimerkiksi toistuvat vaikeudet työelämässä suoriutumisessa huolimatta hyvästä älyllisestä kapasiteetista, krooninen uupuminen arjen vaatimusten keskellä tai tunne siitä, että joutuu jatkuvasti ponnistelemaan asioissa, jotka tuntuvat olevan muille helppoja. Usein epäilys herää myös, kun oman lapsen neuropsykiatrisissa tutkimuksissa tunnistaa samoja piirteitä itsessään.
On tärkeä muistaa, että neuromonimuotoisuus on luonnollinen osa ihmisten välistä vaihtelua, ja monet neuropsykiatrisia piirteitä omaavat aikuiset ovat kehittäneet toimivia selviytymiskeinoja. Diagnoosin hakeminen voi kuitenkin auttaa ymmärtämään omaa toimintaa ja saavuttamaan parempaa elämänhallintaa.
Milloin ja miten hakeutua neuropsykiatrisiin tutkimuksiin?
Neuropsykiatrisiin tutkimuksiin kannattaa hakeutua, kun neuropsykiatriset piirteet aiheuttavat merkittävää haittaa toimintakyvylle, hyvinvoinnille tai elämänlaadulle. Keskeisiä merkkejä voivat olla pitkäaikainen uupumus, toistuva alisuoriutuminen työssä tai opinnoissa, arjenhallinnan vaikeudet sekä ihmissuhdehaasteet, jotka tuntuvat johtuvan erilaisesta tavasta hahmottaa maailmaa tai käsitellä tietoa.
Tutkimuksiin voi hakeutua useita reittejä pitkin:
- Julkinen terveydenhuolto: Ensimmäinen askel on yleensä yhteydenotto omaan terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon. Sieltä voidaan kirjoittaa lähete erikoissairaanhoitoon, esimerkiksi psykiatrian poliklinikalle. Julkisella puolella odotusajat voivat olla pitkiä, jopa useita kuukausia.
- Yksityiset palveluntarjoajat: Neuropsykiatrisiin tutkimuksiin voi hakeutua myös suoraan yksityisille palveluntarjoajille kuten ProNeuronin diagnostisten tutkimusten palveluihin ilman lähetettä. Yksityisellä puolella tutkimuksiin pääsee usein nopeammin.
- YTHS: Opiskelijat voivat hakeutua tutkimuksiin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön kautta.
Tutkimusprosessi alkaa tyypillisesti ensikäynnillä, jossa kartoitetaan tilannetta ja oireita. Tämän jälkeen suunnitellaan yksilöllinen tutkimuskokonaisuus, joka voi sisältää erilaisia arviointeja ja tutkimuksia moniammatillisen tiimin toteuttamana.
Diagnoosilla on merkitystä erityisesti kuntoutus- ja tukipalveluiden saamisessa. Virallinen diagnoosi voi avata mahdollisuuden esimerkiksi:
- Kelan kuntoutuspalveluihin ja sopeutumisvalmennuskursseille
- Työelämän mukautuksiin ja tukitoimiin
- Opintojen erityisjärjestelyihin
- Mahdolliseen lääkehoitoon (erityisesti ADHD:n kohdalla)
On tärkeää huomioida, että prosessi vaatii kärsivällisyyttä ja sitoutumista. Yksityiskohtaisen ja luotettavan kuvan saaminen neuropsykiatrisista piirteistä edellyttää perusteellista tutkimusta, mikä vie aikaa. Tutkimuksiin hakeutuminen on kuitenkin tärkeä askel kohti parempaa itseymmärrystä ja tarkoituksenmukaisten tukikeinojen löytämistä.
Jos tunnistat itsessäsi neuropsykiatrisia piirteitä ja koet niiden vaikeuttavan arkeasi, ota yhteyttä ProNeuronin asiantuntijoihin keskustellaksesi tutkimusmahdollisuuksista. Diagnoosi voi auttaa ymmärtämään itseäsi paremmin ja löytämään oikeat tukimuodot.
Mitä neuropsykiatrinen tutkimus sisältää käytännössä?
Neuropsykiatrinen tutkimusprosessi on kokonaisvaltainen arviointi, joka toteutuu moniammatillisen tiimin yhteistyönä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää henkilön toimintakykyä, oireita ja niiden vaikutusta elämään, kehityshistoriaa sekä muita oireisiin vaikuttavia tekijöitä. Prosessi räätälöidään aina yksilöllisesti asiakkaan tilanteen mukaan.
Aikuisten neuropsykiatrinen tutkimus sisältää tyypillisesti seuraavat vaiheet:
1. Diagnostinen alkukartoitus
Tutkimusprosessi alkaa erityistyöntekijän (usein psykologin, neuropsykologin tai neuropsykiatriaan perehtyneen sairaanhoitajan) toteuttamalla alkukartoituksella. Tässä vaiheessa:
- Kootaan kattavat esitiedot elämänhistoriasta ja varhaiskehityksestä
- Käydään läpi lapsuuden ja nuoruuden vaiheita
- Kartoitetaan nykyinen elämäntilanne ja toimintakyky
- Käytetään strukturoituja kyselylomakkeita ja haastattelumenetelmiä
Alkukartoituksessa on hyödyllistä, jos mukana on lapsuusvaiheen tunteva läheinen, joka voi antaa tietoa varhaisvaiheista. Myös aiemmat sairauskertomustiedot, neuvola- ja kouluterveydenhuollon asiakirjat sekä koulutodistukset ovat arvokasta materiaalia.
2. Erikoislääkärin arviointi
Prosessiin kuuluu yleensä 2-3 erikoislääkärin (psykiatri tai neurologi) käyntiä, joissa:
- Arvioidaan neuropsykiatrisia oireita ja niiden vaikutusta toimintakykyyn
- Selvitetään mahdolliset muut psykiatriset tai neurologiset tilat
- Keskustellaan alkukartoituksen tuloksista
- Suunnitellaan mahdolliset lisätutkimukset
3. Psykologiset ja neuropsykologiset tutkimukset
Tarvittaessa toteutetaan neuropsykologin tai psykologin tutkimus, joka voi sisältää:
- Toiminnanohjauksen testit, jotka arvioivat mm. tarkkaavuutta, työmuistia ja inhibitiokykyä
- Kognitiivisen toimintakyvyn arviointi (mm. päättely, muisti, havainnointi)
- Psykologiset testit persoonallisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin kartoittamiseksi
- Toiminnalliset arviot arkielämän haasteista
4. Täydentävät tutkimukset
Erikoislääkäri voi tarvittaessa lähettää asiakkaan lisätutkimuksiin, kuten:
- Laboratoriotutkimukset muiden lääketieteellisten syiden poissulkemiseksi
- Kuvantamistutkimukset (harvemmin tarpeen, mutta joskus perusteltuja)
- Toimintaterapeutin arvio arjen toimintakyvystä
- Puheterapeutin arvio kommunikaation erityispiirteistä
5. Diagnoosi ja jatkosuunnitelma
Tutkimustulosten perusteella erikoislääkäri:
- Tekee diagnostisen yhteenvedon
- Laatii yksilöllisen hoito- ja kuntoutussuunnitelman
- Keskustelee löydöksistä ja jatkosuunnitelmista asiakkaan kanssa
Neuropsykiatrinen tutkimusprosessi kestää yleensä useita viikkoja, jopa kuukausia, riippuen tarvittavien tutkimusten laajuudesta ja aikatauluista. ProNeuronissa tutkimus toteutuu Käypä hoito -suosituksen mukaisesti ja aina yksilöllisen lääketieteellisen arvion mukaan räätälöitynä.
Tutkimusprosessi vaatii sitoutumista, mutta se on välttämätön askel kohti oikeanlaisen tuen ja kuntoutuksen saamista. Kattava ja huolellinen diagnosointi luo pohjan vaikuttavalle kuntoutukselle ja tukitoimille.
Millaista tukea ja kuntoutusta on saatavilla diagnoosin jälkeen?
Neuropsykiatrisen diagnoosin jälkeen on tarjolla monipuolisia tuki- ja kuntoutusmuotoja, jotka räätälöidään yksilöllisesti asiakkaan tarpeisiin. Kuntoutuksen tavoitteena on vahvistaa toimintakykyä, kehittää arjenhallintaa ja parantaa elämänlaatua. Tukimuodot vaihtelevat psykoedukaatiosta yksilö- ja ryhmäterapioihin sekä erilaisiin sopeutumisvalmennuksiin.
Kelan tukipalvelut ovat keskeinen osa neuropsykiatrisen kuntoutuksen järjestelmää:
- Vaativa lääkinnällinen kuntoutus, johon kuuluu mm. neuropsykologinen kuntoutus ja toimintaterapia
- Kuntoutuspsykoterapia, jota voi saada 16-67-vuotiaat työ- tai opiskelukyvyn tukemiseksi
- Sopeutumisvalmennuskurssit, jotka tarjoavat vertaistukea ja tietoa neuropsykiatrisista erityispiirteistä
- Ammatillinen kuntoutus työelämässä pysymiseksi tai sinne siirtymiseksi
Yksilölliset terapia- ja kuntoutusmuodot ovat usein kuntoutuksen keskiössä:
- Neuropsykologinen kuntoutus, joka keskittyy kognitiivisten taitojen ja toiminnanohjauksen vahvistamiseen
- Toimintaterapia, jossa harjoitellaan arkielämän taitoja ja kehitetään toimivia strategioita
- Neuropsykiatrinen valmennus (coaching), joka tukee arjenhallinnan, työelämätaitojen ja elämänhallinnan kehittymistä
- Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) tai muut terapiamuodot, jotka voivat auttaa käsittelemään neuropsykiatrisiin piirteisiin liittyviä tunnereaktioita ja kehittämään selviytymiskeinoja
Ryhmämuotoiset tukitoimet ja vertaistuki ovat monelle tärkeä osa kuntoutumista:
- Sopeutumisvalmennuskurssit, joilla saa tietoa ja vertaistukea
- Vertaistukiryhmät, joissa voi jakaa kokemuksia muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa
- Taitoryhmät, joissa harjoitellaan esimerkiksi sosiaalisia taitoja tai tunteiden säätelyä
Arjen tukitoimet voivat sisältää:
- Työpaikan tai opiskelupaikan mukautuksia (esim. häiriötön työtila, joustavat työajat, lisäaika kokeissa)
- Arjen apuvälineitä (esim. erilaiset muistutus- ja kalenterisovellukset, kuulosuojaimet)
- Psykoedukaatiota eli tietoa neuropsykiatrisista erityispiirteistä ja niiden kanssa elämisestä
- Sosiaalisten taitojen ja itsesäätelyn harjoittelua
ADHD-diagnoosin saaneiden aikuisten kohdalla lääkehoito voi olla merkittävä osa kokonaisuutta:
- Stimulantit (metyylifenidaatti, lisdeksamfetamiini)
- Ei-stimulantit (atomoksetiini, guanfasiini)
- Lääkehoito suunnitellaan aina yksilöllisesti ja sen vaikuttavuutta seurataan säännöllisesti
ProNeuronin palveluihin kuuluvat monipuoliset neurologiset, psykiatriset ja neuropsykiatriset kuntoutuspalvelut. Moniammatillinen tiimimme tarjoaa tukea neuropsykiatrisen diagnoosin saaneille aikuisille yksilöllisen tarpeen mukaan. Diagnoosi on usein vasta alku matkalla kohti parempaa itseymmärrystä ja toimivampia arkielämän strategioita.
Diagnoosi ja kuntoutus voivat avata uusia näkökulmia omaan toimintaan ja auttaa hyväksymään oman ainutlaatuisen tavan toimia ja ajatella. Neuropsykiatriset piirteet tuovat mukanaan haasteita, mutta myös vahvuuksia ja erityisiä kykyjä, joiden tunnistaminen ja hyödyntäminen ovat tärkeä osa kuntoutusprosessia.