Lapsen tunteiden säätelyn vaikeudet ovat tavallisia ja osa normaalia kehitystä, mutta joskus haasteet voivat olla erityisen kuormittavia perheelle. Tunteiden säätelyn tukeminen alkaa vanhempien ymmärryksestä ja johdonmukaisesta toiminnasta arjessa. Lapselle on tärkeää opettaa tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja niiden kanssa pärjäämistä. Kun kotikonstit eivät riitä, on saatavilla ammattilaisten apua monipuolisina tukimuotoina. Lapsen tunnesäätelyn kehittyminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja aikuisen mallintamista turvallisessa ympäristössä.
Miksi lapsen tunteiden säätelyn vaikeudet ovat yleisiä?
Lapsen tunteiden säätelyn vaikeudet ovat yleisiä, koska aivojen tunnesäätelyyn liittyvät alueet kehittyvät hitaasti ja vaiheittain koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Kyky säädellä tunteita vaatii aivojen etuotsalohkon kehittymistä, joka jatkuu jopa varhaisaikuisuuteen saakka. Tämän vuoksi lapsilla on luonnollisesti vaikeuksia hallita voimakkaita tunteita ja impulsseja.
Neurobiologisen kehityksen lisäksi myös temperamentilla on merkittävä rooli tunteiden säätelyssä. Osa lapsista on temperamentiltaan herkempiä ja reagoivat voimakkaammin erilaisiin ärsykkeisiin. Nämä lapset saattavat tarvita enemmän tukea ja ohjausta tunteidensa hallinnassa kuin tasaisemman temperamentin omaavat ikätoverinsa.
Neuropsykiatriset häiriöt kuten ADHD, autismikirjon häiriöt ja Touretten oireyhtymä voivat myös vaikeuttaa tunteiden säätelyä. Näihin häiriöihin liittyy usein vaikeuksia toiminnanohjauksessa, impulssikontrollissa ja sosiaalisten vihjeiden tulkinnassa, mikä tekee tunteiden säätelystä erityisen haastavaa.
On tärkeää ymmärtää, että tunteiden säätelyn haasteet ovat osa normaalia kehitystä ja että jokainen lapsi kehittyy omaa tahtiaan. Aikuisen tehtävä on toimia lapselle tunteiden ulkoisena säätelijänä siihen asti, kunnes lapsi oppii säätelemään tunteitaan itsenäisesti.
Miten tunnistaa lapsen tunnesäätelyn haasteet?
Lapsen tunnesäätelyn haasteet ilmenevät usein erilaisina käyttäytymisen muutoksina ja reaktioina, jotka ovat voimakkuudeltaan, kestoltaan tai tilanteeseen nähden epäsuhtaisia. Tyypillisimpiä merkkejä ovat voimakkaat tunnepurkaukset, jotka saattavat ilmetä raivokohtauksina, itkuisuutena tai vetäytymisenä.
Kotona tunnesäätelyn haasteet voivat näkyä vaikeutena sopeutua muutoksiin tai rutiineihin. Lapsi saattaa reagoida voimakkaasti pieniinkin muutoksiin, kuten ruokailuaikojen vaihteluun tai tutun tavaran siirtämiseen. Nukkumaanmenotilanteissa ja siirtymätilanteissa voi esiintyä erityisiä vaikeuksia.
Koulussa tunnesäätelyn vaikeudet voivat ilmetä esimerkiksi:
- Impulsiivisena käyttäytymisenä ja vaikeutena odottaa vuoroa
- Turhautumisena tehtävien edessä ja nopeana luovuttamisena
- Vaikeutena sietää epäonnistumisia tai kritiikkiä
- Voimakkaina reaktioina sosiaalisissa tilanteissa kuten välitunneilla
Tunnesäätelyn haasteet voivat näkyä myös fyysisinä oireina, kuten vatsakipuina, päänsärkynä tai unihäiriöinä. Lapsi saattaa välttää tilanteita, joissa kokee tunteiden hallinnan haastavaksi, tai paeta vaikeita tunteita esimerkiksi ruutuaikaan.
Joskus tunnesäätelyn vaikeudet ilmenevät myös sisäänpäin kääntyneenä, jolloin lapsi vaikuttaa ulospäin rauhalliselta, mutta käsittelee tunteitaan voimakkaasti sisäisesti. Tällainen lapsi saattaa vaikuttaa ahdistuneelta, murehtia paljon tai olla perfektionistinen suorituksissaan.
Mitä vanhempi voi tehdä kotona lapsen tunnetaitojen tukemiseksi?
Vanhemmat voivat tukea lapsen tunnetaitoja arjessa monin käytännönläheisin keinoin. Tärkein lähtökohta on tunnetaitojen mallintaminen – vanhempi näyttää omalla esimerkillään, miten tunteita voi tunnistaa, nimetä ja käsitellä rakentavasti. Tämä tarkoittaa myös aikuisen omien tunteiden sanoittamista ja niiden käsittelyä sopivalla tavalla.
Ennakointi on keskeinen strategia tunnesäätelyn tukemisessa. Selkeä päivärytmi, rutiinit ja tulevien tapahtumien ennakoiminen luovat lapselle turvallisuuden tunnetta ja vähentävät tunteiden kuormitusta. Muutostilanteista kannattaa kertoa lapselle etukäteen ja antaa aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Tunteiden nimeäminen ja sanoittaminen auttaa lasta ymmärtämään omia kokemuksiaan. Vanhempi voi auttaa lasta tunnistamaan tunteen sanomalla esimerkiksi: ”Näen, että sinua harmittaa, kun leikin täytyy loppua” tai ”Taidat olla innostunut tulevasta juhlasta”. Vähitellen lapsi oppii itsekin tunnistamaan ja nimeämään tunteitaan.
Konkreettisia keinoja tunnetaitojen tukemiseen:
- Tunnemittari: Asteikko 1-5, jolla lapsi voi näyttää tunteen voimakkuuden
- Hengitysharjoitukset: Esimerkiksi ”ilmapallon puhaltaminen” vatsan avulla
- Rauhoittumispaikka: Kotiin järjestetty turvallinen paikka, jossa voi rauhoittua
- Tunnekirjat ja -kortit: Apuvälineet tunteiden tunnistamiseen ja nimeämiseen
- Fyysinen kosketus: Sylissä pitäminen ja hieronta rauhoittavat hermostoa
Positiivinen vahvistaminen on tehokas tapa tukea lapsen tunnetaitoja. Kehut ja kannustus silloin, kun lapsi onnistuu säätelemään tunteitaan haastavassa tilanteessa, vahvistavat toivottua käyttäytymistä. Vanhemman kannattaa myös muistaa, että tunnesäätelyn oppiminen on pitkä prosessi, joka vaatii lukemattomia toistoja ja kärsivällisyyttä.
Milloin ja miten hakea ammattilaisten apua?
Ammattilaisten apua kannattaa hakea, kun lapsen tunnesäätelyn haasteet vaikuttavat merkittävästi perheen arkeen, lapsen kaverisuhteisiin tai koulunkäyntiin pitkäkestoisesti. Erityisesti jos lapsen käyttäytyminen on toistuvasti itseä tai muita vahingoittavaa, tai jos vanhemmat kokevat olevansa voimavarojensa äärirajoilla, on ulkopuolinen tuki tarpeen.
Tukimuotoja on erilaisia riippuen lapsen tilanteesta ja tuen tarpeesta. Neuvola ja kouluterveydenhuolto ovat ensimmäisiä tahoja, joiden puoleen voi kääntyä. Heiltä saa ohjausta sopivien palveluiden piiriin. Myös perheneuvola ja lastenpsykiatria tarjoavat tukea tunnesäätelyn haasteisiin.
Yksi vaikuttava tukimuoto on LAKU-perhekuntoutus, joka on tarkoitettu 7-15-vuotiaille lapsille ja heidän perheilleen. LAKU-kuntoutuksessa keskitytään lapsen ja perheen kokonaisvaltaiseen tukemiseen ja annetaan konkreettisia työkaluja arkeen. Kuntoutus on perheelle maksutonta ja soveltuu erityisesti neuropsykiatrisia piirteitä omaaville lapsille.
Muita tehokkaita tukimuotoja ovat:
- Neuropsykiatrinen valmennus, jossa keskitytään arjen sujumiseen ja toimintatapojen löytämiseen
- Toimintaterapia, jossa kehitetään toiminnanohjausta ja aistisäätelyä
- Yksilö- ja perheterapia, jossa työskennellään tunnesäätelyn ja perheen vuorovaikutuksen parissa
- Ryhmämuotoiset tunnetaitoryhmät, joissa opetellaan tunnetaitoja vertaistuen avulla
Avun hakeminen ei ole merkki epäonnistumisesta vanhempana, vaan vastuullista toimintaa lapsen hyvinvoinnin edistämiseksi. ProNeuronissa ymmärretään lasten tunnesäätelyn vaikeuksia kokonaisvaltaisesti ja tarjotaan moniammatillista tukea perheiden yksilöllisiin tarpeisiin. Apua kannattaa hakea ajoissa, sillä oikea-aikaisella tuella voidaan ennaltaehkäistä haasteita.
Miten koulu ja päiväkoti voivat tukea tunnesäätelyn haasteita?
Koulu ja päiväkoti ovat kodin ohella merkittäviä ympäristöjä lapsen tunnesäätelyn kehittymisessä. Niissä voidaan toteuttaa monia tukitoimia, jotka auttavat lasta tunteiden hallinnassa. Keskeistä on opettajien ja kasvattajien ymmärrys siitä, että tunnesäätelyn vaikeudet eivät ole tahallista huonoa käytöstä, vaan taitojen kehittymättömyyttä, jossa lapsi tarvitsee johdonmukaista tukea.
Strukturoitu ja ennakoitava ympäristö luo turvallisuuden tunnetta, joka edesauttaa tunnesäätelyä. Selkeät rutiinit, kuvalliset päiväjärjestykset ja siirtymätilanteiden ennakointi auttavat lasta jäsentämään päivän kulkua ja valmistautumaan tuleviin tilanteisiin.
Käytännön tukikeinoja koulussa ja päiväkodissa:
- Tunnetaitojen systemaattinen opettaminen osana ryhmätoimintaa
- Rauhoittumispaikka tai -nurkkaus, johon lapsi voi tarvittaessa vetäytyä
- Aikuisen läheisyys ja saatavilla olo tunnekuohujen aikana
- Painotuotteet, kuten painopeitto tai -liivi, jotka voivat auttaa aistisäätelyssä
- Time timer tai muut visuaaliset ajastimet ajan hahmottamiseen
Yhteistyö vanhempien, opettajien ja mahdollisten terapeuttien välillä on ratkaisevan tärkeää. Säännölliset keskustelut ja yhteisten toimintatapojen sopiminen luovat jatkuvuutta kodin ja koulun välille. On tärkeää, että lasta tuetaan samalla tavalla eri ympäristöissä.
Erityisopettajan tuki voidaan järjestää joko yleisen, tehostetun tai erityisen tuen muodossa riippuen lapsen tarpeista. Joskus pienryhmäopetus tai yksilöllinen ohjaus voi olla tarpeen. Koulupsykologit ja -kuraattorit voivat myös tarjota tukea sekä lapselle että opettajille tunnesäätelyn haasteiden kanssa.
Päiväkodissa ja koulussa voidaan toteuttaa tunnetaitoja kehittäviä ohjelmia, kuten PIKI (Pienten lasten KIusaamisen ehkäisy) tai ARVOKAS-ohjelma. Nämä ohjelmat antavat työkaluja koko ryhmän tunnetaitojen kehittämiseen ja myönteisen ilmapiirin luomiseen.
Lapsen tunnesäätelyn tukeminen on yhteistyötä, jossa sekä kodin että koulun panos on merkittävä. Kun lapsi saa johdonmukaista tukea kaikissa ympäristöissään, tunteiden säätelyn taidot kehittyvät vähitellen. Jos huoli lapsen hyvinvoinnista herää, kannattaa olla yhteydessä ProNeuronin asiantuntijoihin ProNeuronin yhteystietojen kautta. Moniammatillinen tiimimme auttaa löytämään sopivat tukimuodot perheen yksilölliseen tilanteeseen.