Toimintaterapia-arviointi on monipuolinen prosessi, joka antaa arvokasta tietoa lapsen aistitiedon säätelyn toiminnasta. Arvioinnissa käytetään standardoituja testejä, havainnointia ja haastatteluja tunnistamaan lapsen yksilöllinen tapa käsitellä aistiärsykkeitä. Arviointi paljastaa aistitiedon säätelyn vahvuudet ja haasteet, jotka vaikuttavat lapsen arkeen, kuten aistiyliherkkyys, aistialiherkkyys tai aistimushakuisuus. Näiden tietojen pohjalta voidaan luoda yksilöllinen tukisuunnitelma, joka edistää lapsen toimintakykyä kotona ja koulussa.
Mitä toimintaterapia-arviointi tarkoittaa ja miten se toteutetaan lapsille?
Toimintaterapia-arviointi on kokonaisvaltainen prosessi, jossa toimintaterapeutti tutkii lapsen toiminnallisia taitoja, valmiuksia ja osallistumista arjen toimintoihin. Arviointi sisältää lapsen kehitykseen, aistitiedon käsittelyyn, motoriikkaan, hahmottamiseen ja sosiaalisiin taitoihin liittyviä osa-alueita, jotka vaikuttavat lapsen kykyyn toimia erilaisissa ympäristöissä.
Arviointi toteutetaan tyypillisesti useammalla tapaamiskerralla. Prosessi alkaa alkuhaastattelulla, jossa kartoitetaan lapsen taustaa, kehityshistoriaa ja vanhempien huolenaiheita. Tässä vaiheessa pyydetään myös mahdollisia aiempia arviointipalautteita tai sairauskertomustietoja.
Varsinainen arviointi sisältää useita menetelmiä:
- Standardoidut testit ja tehtävät, jotka mittaavat esimerkiksi motoriikkaa, hahmottamista ja aistitiedon säätelyä
- Toiminnalliset tehtävät, jotka mallintavat arjen tilanteita
- Havainnointi, joko vastaanotolla tai lapsen luonnollisessa ympäristössä
- Itsearviointimenetelmät ikätason mukaan
- Vanhempien ja opettajien täyttämät kyselylomakkeet
Aistitiedon säätelyn arvioinnissa käytetään usein sensorisen integraation teoriaan pohjautuvia arviointimenetelmiä. Näillä selvitetään, miten lapsi reagoi eri aistikanavien (tunto, näkö, kuulo, maku, haju, liike, asento) kautta tuleviin ärsykkeisiin ja kuinka hän säätelee ja käsittelee tätä aistitietoa.
Lopuksi toimintaterapeutti kokoaa tiedot ja laatii kirjallisen palautteen, jossa kuvataan lapsen vahvuudet ja haasteet sekä annetaan suosituksia tukitoimista. ProNeuronin toimintaterapia-arvioinnissa vanhemmat saavat myös suullisen palautteen ja tarvittaessa järjestetään yhteisneuvottelu muiden lapsen kanssa työskentelevien ammattilaisten kanssa.
Miten aistitiedon säätelyn haasteet ilmenevät lapsen arjessa?
Aistitiedon säätelyn haasteet näkyvät lapsen arjessa monin eri tavoin riippuen siitä, millainen aistitiedon käsittelyn profiili lapsella on. Nämä haasteet voivat vaikuttaa merkittävästi lapsen toimintakykyyn kotona, päiväkodissa, koulussa ja sosiaalisissa tilanteissa.
Aistiyliherkkä lapsi reagoi voimakkaasti aistiärsykkeisiin, joita useimmat ihmiset eivät koe häiritsevinä:
- Ääniyliherkkä lapsi saattaa peittää korviaan tai ahdistua meluisissa tilanteissa kuten juhlissa, ruokalassa tai välitunneilla
- Tuntoyliherkkyys voi ilmetä vaatteiden saumojen, pesulapujen tai tiettyjen materiaalien aiheuttamana epämukavuutena
- Ruoan koostumus, haju tai maku voi aiheuttaa voimakasta vastenmielisyyttä ja johtaa valikoivaan syömiseen
- Liikkeeseen yliherkästi reagoiva lapsi voi pelätä keinumista tai kiipeilyä
- Visuaalisesti yliherkkä lapsi saattaa häiriintyä kirkkaista valoista tai visuaalisesti kuormittavista ympäristöistä
Aistialiherkkä lapsi tarvitsee tavallista voimakkaampia ärsykkeitä rekisteröidäkseen aistimuksia:
- Voi vaikuttaa omissa ajatuksissaan olevalta ja jättää reagoimatta kun häntä kutsutaan
- Saattaa käyttää liikaa voimaa esimerkiksi kynää painaessaan tai esineitä käsitellessään
- Ei välttämättä huomaa kipua, kylmää tai kuumaa normaalisti
- Voi törmäillä huonekaluihin ja muihin ihmisiin heikon asentotunnon vuoksi
- Hakeutuu usein voimakkaisiin aistiärsykkeisiin saadakseen riittävästi aistitietoa
Aistimushakuinen lapsi etsii jatkuvasti voimakkaita aistikokemuksia:
- Liikkuu paljon, hyppii, pyörii ja kiipeilee
- Hakee voimakkaita tuntoaistimuksia esimerkiksi törmäilemällä tai puristamalla itseään ahtaisiin paikkoihin
- Pitää kovista äänistä ja saattaa itse tuottaa melua
- Haluaa maistella ja haistella erilaisia asioita
- Voi näyttää levottomalta ja keskittymiskyvyttömältä
Aistitiedon säätelyn haasteet voivat vaikuttaa myös lapsen tunnesäätelyyn ja sosiaalisiin suhteisiin. Lapsi saattaa reagoida odottamattomalla tavalla tavanomaisissa tilanteissa, mikä voi hämmentää niin vanhempia, opettajia kuin ikätovereitakin.
Mitä eri aistitiedon säätelyn profiileja toimintaterapia-arvioinnissa voidaan tunnistaa?
Toimintaterapia-arvioinnissa voidaan tunnistaa useita erilaisia aistitiedon säätelyn profiileja, jotka kuvaavat lapsen yksilöllistä tapaa käsitellä ja reagoida aistiärsykkeisiin. Nämä profiilit antavat tärkeää tietoa lapsen toiminnallisista vahvuuksista ja haasteista sekä auttavat suunnittelemaan kohdennettuja tukitoimia.
Aistisäätelyn pääprofiilit voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään:
- Ylireagoiva profiili (aistiyliherkkä): Lapsi reagoi voimakkaasti ja pitkittyneesti aistiärsykkeisiin. Aivot tulkitsevat tavanomaisetkin ärsykkeet liian voimakkaina tai uhkaavina. Tämä voi ilmetä eri aistikanavissa, kuten tuntoaistin, kuuloaistin tai näköaistin ylireagointina.
- Alireagoiva profiili (aistialiherkkä): Lapsi ei rekisteröi aistiärsykkeitä riittävästi. Aivot eivät huomioi tai prosessoi saapuvaa aistitietoa tehokkaasti, jolloin lapsi tarvitsee tavallista voimakkaampia ärsykkeitä huomatakseen ne.
- Aistimushakuinen profiili: Lapsi hakee aktiivisesti ja jopa pakonomaisesti aistiärsykkeitä. Tämä voi näyttäytyä jatkuvana liikkeenä, voimakkaiden aistimusten etsimisenä tai riskialttiina käytöksenä.
Näiden lisäksi toimintaterapeutti voi tunnistaa tarkempia aistijärjestelmäkohtaisia profiileja:
- Taktiilinen (tuntoaisti) yli- tai aliherkkyys
- Vestibulaarinen (tasapaino- ja liikeaisti) yli- tai aliherkkyys
- Proprioseptiivinen (asentotunto) yli- tai aliherkkyys
- Auditiivinen (kuuloaisti) yli- tai aliherkkyys
- Visuaalinen (näköaisti) yli- tai aliherkkyys
- Oraalinen (suun alueen aistit) yli- tai aliherkkyys
- Olfaktorinen (hajuaisti) yli- tai aliherkkyys
Toimintaterapeutti tunnistaa nämä profiilit käyttämällä standardoituja arviointimenetelmiä, kuten Sensory Profile -kyselylomakkeita, sekä havainnoimalla lapsen toimintaa erilaisissa tilanteissa. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota siihen, miten lapsi reagoi eri aistiärsykkeisiin, miten hän säätelee omaa toimintaansa ja millaiset tilanteet tuottavat haasteita.
On tärkeää ymmärtää, että monilla lapsilla on sekamuotoisia profiileja, eli he voivat olla ylireaktiivisia joihinkin aistimuksiin ja alireaktiivisia toisiin. Lisäksi aistitiedon säätely voi vaihdella tilanteen, vireystilan ja ympäristön mukaan.
Miten toimintaterapia-arvioinnin tuloksia hyödynnetään lapsen tukemisessa?
Toimintaterapia-arvioinnin tulokset tarjoavat arvokkaan pohjan lapsen yksilöllisen tukisuunnitelman laatimiselle. Ne auttavat ymmärtämään lapsen käyttäytymisen taustalla olevia tekijöitä ja suunnittelemaan tehokkaita tukitoimia kotiin, päiväkotiin ja kouluun.
Arviointitulosten pohjalta toimintaterapeutti laatii yksilöllisen kuntoutussuunnitelman, joka sisältää:
- Konkreettiset, mitattavissa olevat tavoitteet
- Toimintaterapian menetelmät ja lähestymistavat
- Terapian tiheyden ja keston
- Vanhemmille ja muille aikuisille suunnatut ohjeet
Lapsen tukemisessa käytetään useita erilaisia strategioita riippuen aistitiedon säätelyn profiilista:
Aistiyliherkän lapsen tukeminen
- Ympäristön muokkaaminen vähemmän kuormittavaksi (melun vähentäminen, valaistuksen säätäminen)
- Ennakointi ja valmistautuminen haastaviin tilanteisiin
- Rauhoittumiskeinot ja ”turvapaikan” tarjoaminen
- Asteittainen totuttaminen haastaviin aistiärsykkeisiin
- Painotuotteiden käyttö (painopeitto, -liivi) rauhoittavana elementtinä
Aistaliherkän lapsen tukeminen
- Vireystilan nostaminen aktivoivilla toiminnoilla ennen keskittymistä vaativia tehtäviä
- Voimakkaampien aistiärsykkeiden tarjoaminen (kirkkaat värit, selvemmät äänet)
- Liikunnallisten aktiviteettien lisääminen
- Kosketuksen ja proprioseptiivisten aistimusten tarjoaminen
Aistimushakuisen lapsen tukeminen
- Sopivien, turvallisten keinojen tarjoaminen aistihakuiseen käyttäytymiseen
- Säännölliset ”aistihetket” päivän aikana
- Liikuntamahdollisuuksien lisääminen
- Syvätuntoaistimusten tarjoaminen (painopeitot, purukumi, vastusharjoitteet)
Toimintaterapeutti ohjaa vanhempia, opettajia ja muita lapsen kanssa toimivia aikuisia ymmärtämään lapsen aistitiedon säätelyn ominaispiirteitä ja soveltamaan tukikeinoja arjessa. ProNeuronissa järjestetään tarvittaessa moniammatillisia neuvotteluja, joissa tietoa jaetaan lapsen kanssa toimiville tahoille.
Tärkeä osa tukea on ympäristön muokkaaminen lapsen tarpeisiin sopivaksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi koulussa:
- Istumapaikan valinta vähemmän kuormittavasta paikasta
- Kuulosuojainten tai sermin käyttömahdollisuus
- Liikkumistauot oppituntien välissä
- Sensoristen apuvälineiden käyttö (aktiivityyny, stressipallo)
- Selkeä struktuuri ja ennakoitavuus päivän kulkuun
Tavoitteena ei ole poistaa kaikkia haastavia tilanteita, vaan auttaa lasta vähitellen kehittämään omia keinoja aistitiedon säätelyyn ja arjessa selviytymiseen.
Milloin lapsi tulisi ohjata toimintaterapia-arviointiin aistitiedon säätelyn osalta?
Aistitiedon säätelyn haasteet voivat ilmetä monin eri tavoin, ja joskus niitä voi olla vaikea erottaa muista kehityksellisistä haasteista. On kuitenkin tiettyjä merkkejä, joiden ilmetessä vanhempien tai ammattilaisten olisi hyvä harkita toimintaterapia-arviointia.
Seuraavat varoitusmerkit eri ikävaiheissa voivat viitata aistitiedon säätelyn haasteisiin:
Vauva- ja taaperoikäisillä (0-3 vuotta)
- Epätavallinen ärtyisyys ja rauhoittelun vaikeus
- Voimakas reagointi tavanomaisiin ääniin, valoihin tai kosketukseen
- Huomattava vastustus sylissä pitämiseen tai päinvastoin liiallinen riippuvuus sylissä olosta
- Vaikeudet siirtyä uuteen asentoon tai vaihtaa toimintaa
- Epätavallisen voimakas reagointi vaipan tai vaatteiden vaihtoon
- Merkittävät haasteet syömisessä tai nukkumisessa
Leikki-ikäisillä (3-6 vuotta)
- Voimakas vastustus tiettyjen vaatteiden, kenkien tai sukkien käyttöön
- Epätavallinen valikoivuus ruokien suhteen (erityisesti koostumuksen perusteella)
- Pelko tai välttelevä käyttäytyminen tavanomaisia leikkipuiston aktiviteetteja kohtaan
- Äärimmäinen tai puutteellinen reagointi kipuun
- Vaikeus istua paikallaan ja keskittyä ikätasoisiin tehtäviin
- Äärimmäinen tarve kosketukselle ja liikkeelle tai päinvastoin niiden välttelylle
- Sosiaalisten tilanteiden vältteleminen niiden aistiärsykkeiden vuoksi
Kouluikäisillä (7-12 vuotta)
- Merkittävät keskittymisvaikeudet meluisassa tai visuaalisesti kuormittavassa ympäristössä
- Motorisen koordinaation haasteet, jotka vaikuttavat kirjoittamiseen, liikuntaan tai leikkeihin
- Vaikeus siirtyä toiminnasta toiseen
- Äkilliset tunne- tai käytösreaktiot aistikuormitukseen
- Voimakas tarve kontrolloida ympäristön aistiärsykkeitä
- Itseä toistavat rauhoittumiskäyttäytymiset
Arviointiin hakeutuminen on perusteltua erityisesti silloin, kun:
- Haasteet vaikuttavat merkittävästi lapsen tai perheen arkeen ja hyvinvointiin
- Tavanomaiset kasvatukselliset keinot eivät auta tilanteen hallinnassa
- Lapsen käyttäytyminen rajoittaa perheen osallistumista normaaleihin aktiviteetteihin
- Päiväkodin tai koulun henkilökunta on ilmaissut huolensa lapsen toiminnasta
- Lapsella on muita kehityksellisiä haasteita, joihin aistitiedon säätelyn ongelmat voivat liittyä
Toimintaterapia-arviointiin voi hakeutua ProNeuronin palveluiden kautta joko lääkärin lähetteellä tai ilman. Arviointi alkaa alkuhaastattelulla, jossa kartoitetaan lapsen tilannetta ja huolenaiheita. Varsinainen arviointi toteutetaan 1-3 arviointikerralla, joiden kesto on yleensä 1-3 tuntia. Arvioinnin päätteeksi vanhemmat saavat suullisen ja kirjallisen palautteen sekä tarvittaessa järjestetään yhteisneuvottelu muiden lapsen kanssa työskentelevien tahojen kanssa.
Varhaisella puuttumisella on suuri merkitys aistitiedon säätelyn haasteiden tukemisessa. Kun lapsen aistitiedon käsittelyn erityispiirteet ymmärretään, voidaan löytää toimivia keinoja arjen sujuvoittamiseen ja lapsen hyvinvoinnin tukemiseen.