Neuropsykiatrinen alkukartoitus on ensimmäinen vaihe kokonaisvaltaisessa arviointiprosessissa, jossa kerätään tietoa henkilön neurokognitiivisista piirteistä ja toimintakyvystä. Se sisältää yksityiskohtaisia kysymyksiä kehityshistoriasta, oireista, aistitiedon käsittelystä ja toiminnanohjaustaidoista. Alkukartoituksen tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva henkilön yksilöllisistä vahvuuksista ja haasteista sekä luoda pohja mahdollisille jatkotutkimuksille.
Mitä neuropsykiatrinen alkukartoitus tarkoittaa ja miksi se on tärkeä?
Neuropsykiatrinen alkukartoitus on prosessi, jossa asiantuntija kerää kattavasti tietoa henkilön toimintakyvystä, kognitiivisista taidoista ja mahdollisista neuropsykiatrisista piirteistä strukturoidun haastattelun ja lomakkeiden avulla. Sen tärkein tavoite on ymmärtää henkilön yksilölliset ominaisuudet kokonaisvaltaisesti positiivisesta näkökulmasta.
Alkukartoitus toimii pohjana koko neuropsykiatriselle arviointiprosessille, sillä se auttaa tunnistamaan, millaisia lisätutkimuksia mahdollisesti tarvitaan. Neuromonimuotoisuuden eli neurokirjon eri ilmenemismuotojen, kuten ADHD:n tai autismikirjon, tunnistaminen alkaa juuri huolellisesta alkukartoituksesta.
Kartoituksen merkitys korostuu erityisesti siinä, että sen avulla voidaan suunnitella yksilöllistä tukea. Asiakas ja ammattilaiset voivat yhdessä ymmärtää paremmin, millaisia vahvuuksia ja mahdollisia haasteita henkilöllä on arjessa, opinnoissa tai työelämässä. Tämä näkökulma korostaa neuromonimuotoisuuden ymmärtämistä yksilöllisyytenä – ei ”häiriönä” tai ”ongelmana”.
Asiantunteva diagnostinen alkukartoitus luo myös pohjan sille, että mahdolliset tukitoimet voidaan kohdentaa juuri oikeisiin asioihin. Tämä voi merkittävästi parantaa elämänlaatua riippumatta siitä, johtaako prosessi viralliseen diagnoosiin.
Millaisia esitietoja tarvitaan ennen neuropsykiatrista tutkimusta?
Neuropsykiatrista tutkimusta varten tarvitaan kattavat esitiedot henkilön kehitys- ja elämänhistoriasta. Keskeisimmät tiedot sisältävät kuvauksen varhaisesta kehityksestä: raskausajan ja synnytyksen kulku, motoristen taitojen ja puheen kehitys sekä mahdolliset kehitykselliset erityispiirteet varhaislapsuudessa.
Koulutustausta on myös olennainen osa esitietoja. Tähän kuuluu tieto koulunkäynnin sujuvuudesta, mahdollisista oppimisen erityispiirteistä, tukitoimista ja sosiaalisista suhteista. Aikuisilla myös työhistoria antaa arvokasta tietoa – miten työelämä on sujunut, onko ollut toistuvia haasteita tietyissä työtehtävissä tai työympäristöissä.
Aiemmat tutkimukset ja mahdolliset diagnoosit muodostavat merkittävän osan esitiedoista. Näihin kuuluvat:
- Aiemmat psykologiset tai neuropsykologiset tutkimukset
- Psykiatriset arviot ja diagnoosit
- Neurologiset tutkimukset
- Aiemmat kuntoutusjaksot ja niiden vaikuttavuus
Suvussa esiintyvät neuropsykiatriset piirteet ovat myös tärkeitä, sillä monet neurokirjon ominaisuudet ovat perinnöllisiä. Tieto siitä, onko suvussa ADHD:ta, autismikirjon piirteitä, oppimisvaikeuksia tai muita neuropsykiatrisia piirteitä auttaa kokonaiskuvan muodostamisessa.
Lääkitys- ja hoitohistoria sekä päihteiden käyttö sisältyvät myös esitietoihin. Nämä voivat vaikuttaa sekä oireisiin että tutkimustuloksiin. Yksilön subjektiivinen kokemus omista vahvuuksistaan ja haasteistaan on myös keskeinen osa alkukartoitusta, sillä se tuo arvokkaan näkökulman ammattilaisten havaintojen rinnalle.
Miten aistiherkkyydet ja toiminnanohjaustaidot kartoitetaan alkuarvioinnissa?
Aistiherkkyyksien kartoitus on tärkeä osa neuropsykiatrista alkuarviointia, sillä poikkeava aistien käsittely liittyy usein neurokirjon ominaisuuksiin. Aistiherkkyyksien kartoituksessa käytetään tyypillisesti strukturoituja kyselylomakkeita sekä haastattelua, joissa selvitetään henkilön kokemuksia eri aistialueilla:
- Kuuloaistin herkkyydet (reagointi ääniin, ääniympäristön vaikutus)
- Näköaistin herkkyydet (valaistus, visuaalinen kuormitus)
- Tuntoaistin herkkyydet (materiaalit, kosketus)
- Hajuaistin ja makuaistin herkkyydet
- Proprioseptiikka eli asentotunto ja vestibulaarinen aistijärjestelmä (tasapaino)
Kartoituksessa painotetaan aistikokemusten yksilöllisyyttä ja niiden vaikutusta arkielämään. Tavoitteena on tunnistaa aistien käsittelyn erityispiirteet, jotta ympäristöä voidaan muokata paremmin henkilön tarpeita vastaavaksi.
Toiminnanohjaustaitojen kartoitus keskittyy kykyyn suunnitella, aloittaa ja toteuttaa toimintaa sekä säädellä omaa käyttäytymistä. Tätä arvioidaan sekä itsearviointilomakkeilla että läheisten täyttämillä kyselyillä. Keskeisiä arvioitavia toiminnanohjauksen osa-alueita ovat:
- Aloitekyky ja aktivaatiotaso
- Toiminnan suunnittelu ja organisointi
- Työmuisti ja tarkkaavuus
- Impulssikontrolli ja itsesäätely
- Ajanhallinta ja priorisointi
- Joustavuus ja sopeutuminen muutoksiin
Kartoituksessa hyödynnetään myös käytännön esimerkkejä arjen tilanteista, jotka konkretisoivat toiminnanohjauksen vahvuuksia ja mahdollisia haasteita. Esimerkiksi voidaan pyytää kuvailemaan, miten henkilö toimii monivaiheisissa tehtävissä tai miten hän reagoi yllättäviin muutoksiin.
On tärkeää muistaa, että arvioinnissa keskitytään henkilön yksilölliseen toimintaprofiiliin neutraalilla tavalla, ei ”puutteiden” etsimiseen. Toiminnanohjauksen ja aistiherkkyyksien kartoitus auttaa löytämään sopivia tukikeinoja ja mukautuksia, jotka tukevat henkilön toimintakykyä.
Kuka voi hakeutua neuropsykiatriseen arviointiin ja mistä prosessi alkaa?
Neuropsykiatriseen arviointiin voi hakeutua kuka tahansa, joka kokee neurokirjoon liittyviä piirteitä tai haasteita arjessaan. Arviointi soveltuu kaikenikäisille: lapsille, nuorille ja aikuisille. Tyypillisiä syitä hakeutua arviointiin ovat esimerkiksi pitkäaikaiset haasteet tarkkaavuudessa, toiminnanohjauksessa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tai aistisäätelyssä.
Neuropsykiatriseen arviointiin pääsee useita reittejä pitkin:
- Lääkärin lähetteellä julkisesta terveydenhuollosta (esim. terveysasema, koulu- tai opiskeluterveydenhuolto)
- Yksityisen lääkärin lähetteellä
- Hakeutumalla suoraan yksityiselle palveluntarjoajalle ilman lähetettä
ProNeuronissa neuropsykiatriseen arviointiin voi hakeutua myös ilman lähetettä, mikä nopeuttaa prosessin alkamista. Voit ottaa yhteyttä ProNeuronin asiantuntijoihin saadaksesi lisätietoja arviointiin hakeutumisesta. Yhteydenoton jälkeen järjestetään alkukartoitusaika, jossa kartoitetaan tilanne ja suunnitellaan mahdolliset jatkotutkimukset.
Eri ikäryhmille on hieman erilaisia reittejä arviointiin:
- Lasten kohdalla aloite tulee usein vanhemmilta tai päiväkodin/koulun havaintojen pohjalta
- Nuorten kohdalla aloite voi tulla nuorelta itseltään, vanhemmilta tai koulun henkilökunnalta
- Aikuiset hakeutuvat arviointiin usein itse havaittuaan toistuvia haasteita arjessa, opinnoissa tai työelämässä
On tärkeää huomata, että vaikka diagnoosit ovat tärkeitä tukitoimien saamiseksi, neuropsykiatrinen arviointi voi olla hyödyllinen ilman virallista diagnoosia. Arvioinnin tavoitteena on ennen kaikkea ymmärtää henkilön yksilöllisiä piirteitä ja vahvuuksia sekä löytää keinoja, joilla arki sujuisi paremmin.
Kuinka kauan neuropsykiatrinen tutkimusprosessi kestää kokonaisuudessaan?
Neuropsykiatrinen tutkimusprosessi kestää tyypillisesti kokonaisuudessaan noin 1-3 kuukautta alkukartoituksesta loppupalaveriin. Prosessin kestoon vaikuttavat merkittävästi tutkimuksen laajuus, asiakkaan yksilölliset tarpeet sekä käytettävissä olevat resurssit.
Prosessin eri vaiheisiin käytettävä aika jakautuu yleensä seuraavasti:
- Alkukartoitus: 1-2 käyntiä, noin 1-2 tuntia per käynti
- Varsinainen neuropsykologinen tutkimus: 2-5 käyntiä, yhteensä noin 5-8 tuntia (laaja tutkimus)
- Suppea tutkimus: 1-3 käyntiä, yhteensä noin 2-4 tuntia
- Tulosten analysointi ja lausunnon kirjoittaminen: 1-2 viikkoa
- Loppupalaveri ja palautekeskustelu: 1-2 tuntia
On huomattava, että tutkimuskäyntien välillä on yleensä taukoja, mikä venyttää kokonaisprosessin kestoa. Tämä on kuitenkin tarkoituksenmukaista, sillä se antaa ammattilaisille aikaa analysoida kerättyä tietoa ja suunnitella tarvittavia lisätutkimuksia.
Prosessin kestoon vaikuttavia yksilöllisiä tekijöitä ovat muun muassa:
- Tutkittavan ikä ja kyky keskittyä tutkimustilanteisiin
- Oireiden monimuotoisuus ja päällekkäisyys
- Tarve lisätutkimuksille tai -konsultaatioille
- Aiempien tutkimusten ja taustatietojen saatavuus
- Mahdolliset käytännön järjestelyt (esim. tulkkipalvelut)
Vaikka prosessi saattaa tuntua pitkältä, perusteellinen tutkimus on tärkeä, jotta henkilön neurokirjon piirteet tulevat kattavasti ymmärretyiksi ja tukitoimet voidaan suunnitella yksilöllisesti. ProNeuronissa pyritään järjestämään tutkimusprosessi sujuvasti ja asiakkaan tarpeita kunnioittaen.
Miten alkukartoituksen jälkeen neuropsykiatrinen arviointi etenee?
Alkukartoituksen jälkeen neuropsykiatrinen arviointi etenee moniammatillisena prosessina, jossa hyödynnetään erilaisia tutkimusmenetelmiä. Tämän vaiheen aikana kerättyä esitietoa syvennetään ja täydennetään tarkemmilla tutkimuksilla, jotka antavat kokonaisvaltaisen kuvan henkilön toimintakyvystä.
Tyypillisesti arviointiprosessi sisältää seuraavat elementit:
- Neuropsykologiset tutkimukset, joilla arvioidaan kognitiivisia toimintoja kuten tarkkaavuutta, muistia, toiminnanohjausta ja kielellisiä taitoja
- Psykologiset arviot, joilla selvitetään psyykkistä hyvinvointia ja mahdollisia liitännäisoireita
- Erikoislääkärin (psykiatrin tai neurologin) arviot, joilla varmistetaan lääketieteellinen näkökulma
- Toimintaterapeutin arviot käytännön toimintakyvystä arjen tilanteissa
Arviointiprosessissa käytetään monipuolisia menetelmiä, kuten strukturoituja haastatteluja, standardoituja arviointilomakkeita, neuropsykologisia testejä ja havainnointia. Menetelmät valitaan yksilöllisesti asiakkaan iän, tarpeiden ja tilanteen mukaan.
Moniammatillisessa tiimissä jokaisella asiantuntijalla on oma roolinsa:
- Neuropsykologi arvioi kognitiivisia toimintoja ja niiden vaikutusta arkeen
- Psykiatri tai neurologi vastaa lääketieteellisestä arviosta ja mahdollisesta diagnoosista
- Psykologi kartoittaa psyykkistä hyvinvointia ja voimavaroja
- Toimintaterapeutti arvioi käytännön toimintakykyä ja aistisäätelyä
Arviointiprosessin lopussa kaikki kerätty tieto kootaan yhteen ja analysoidaan kokonaisuutena. Tämän pohjalta muodostetaan kokonaiskuva henkilön neuropsykiatrisista piirteistä, vahvuuksista ja mahdollisista tuen tarpeista. Mikäli kriteerit täyttyvät, voidaan asettaa neuropsykiatrinen diagnoosi, kuten ADHD tai autismikirjon diagnoosi.
Prosessi huipentuu palautekeskusteluun, jossa tulokset käydään läpi asiakkaan (ja mahdollisesti läheisten) kanssa. Tässä vaiheessa laaditaan myös jatkosuunnitelma, joka voi sisältää yksilöllisiä tukitoimia, kuntoutusta ja muita suosituksia arjen sujuvoittamiseksi.
Laadukas neuropsykiatrinen arviointi ProNeuronissa keskittyy erityisesti henkilön vahvuuksien tunnistamiseen ja yksilöllisen toimintaprofiilin muodostamiseen – ei vain mahdollisen diagnoosin asettamiseen. Tavoitteena on tarjota asiakkaalle ja hänen läheisilleen työkaluja, jotka tukevat arjen sujuvuutta ja hyvinvointia.