Aikuisten ADHD-arviointi on moniammatillinen prosessi, joka selvittää tarkkaavuuden, keskittymisen ja toiminnanohjauksen haasteita. Arviointi sisältää tyypillisesti haastatteluja, oirekyselyitä, neuropsykologisia testejä ja toimintakyvyn arviointia. Kokonaisvaltainen arviointi auttaa tunnistamaan ADHD:n mahdollisuuden, erottamaan sen muista samankaltaisia oireita aiheuttavista tiloista ja luomaan yksilöllisen tuki- ja hoitosuunnitelman arjen toimintakyvyn parantamiseksi.
Mitä aikuisten ADHD-arviointi tarkoittaa ja miksi se on tärkeää?
Aikuisten ADHD-arviointi on kokonaisvaltainen prosessi, jossa selvitetään, onko henkilöllä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden säätelyn neuropsykiatrinen tila. Arvioinnissa kartoitetaan tarkkaavuuden, keskittymisen, toiminnanohjauksen ja impulssikontrollin haasteita sekä niiden vaikutusta toimintakykyyn eri elämänalueilla. Oikea-aikainen arviointi on erityisen tärkeää, sillä se mahdollistaa asianmukaisen diagnoosin, ymmärryksen omasta toimintakyvystä ja pääsyn tarvittaviin tukitoimiin.
Aikuisten ADHD-arviointi eroaa merkittävästi lasten arvioinnista. Aikuisilla oireet ovat usein muuntuneet ja kehittyneet vuosien varrella, ja henkilö on saattanut kehittää erilaisia selviytymisstrategioita oireiden hallintaan. Arvioinnissa korostuu henkilön oma kokemus oireista ja niiden vaikutuksesta elämään. Lisäksi aikuisilla on usein myös muita samanaikaisia tiloja, kuten masennusta tai ahdistuneisuutta, jotka voivat vaikuttaa oirekuvaan ja vaikeuttaa diagnoosin tekemistä.
Arvioinnin avulla neurokirjon henkilö saa tietoa yksilöllisistä vahvuuksistaan ja haasteistaan, mikä auttaa ymmärtämään omaa toimintaa ja kehittämään sopivia toimintamalleja. Diagnoosi voi myös tuoda helpotusta monille, jotka ovat vuosia ihmetelleet vaikeuksiaan ja ehkä jopa syyttäneet itseään niistä. ADHD-diagnoosin myötä on mahdollista saada asianmukaista tukea, kuntoutusta ja tarvittaessa lääkehoitoa.
Miten ADHD-arviointiin pääsee aikuisena?
Aikuinen voi hakeutua ADHD-arviointiin useita reittejä pitkin. Yleisin väylä on perusterveydenhuollon kautta, jolloin henkilö ottaa yhteyttä omaan terveyskeskukseen ja kertoo ADHD-epäilystään. Lääkäri arvioi tilanteen ja kirjoittaa tarvittaessa lähetteen jatkotutkimuksiin erikoissairaanhoitoon, jossa varsinainen ADHD-arviointi toteutetaan.
Työterveyshuolto on toinen yleinen reitti ADHD-arviointiin. Työterveyslääkäri voi kartoittaa tilannetta ja kirjoittaa lähetteen joko erikoissairaanhoitoon tai suoraan yksityiselle palveluntarjoajalle, kuten ProNeuroniin. Työterveyshuollon kautta lähete edellyttää yleensä selkeää työkykyyn liittyvää perustetta.
Kolmas vaihtoehto on hakeutua suoraan yksityiselle palveluntarjoajalle, kuten ProNeuroniin, jossa ADHD-arviointiin pääsee ilman lähetettä. Tämä on usein nopein reitti arviointiin, mutta kustannukset jäävät henkilön itse maksettaviksi. Kelakorvaus kattaa osan kustannuksista, ja joissakin tapauksissa henkilön vakuutus voi korvata tutkimuksia.
Lähetteessä on hyvä olla tietoa henkilön oireista, niiden alkamisajankohdasta, vaikutuksesta toimintakykyyn sekä mahdollisista aiemmista tutkimuksista ja hoidoista. Hyödyllistä on myös tieto lapsuuden ja nuoruuden kehityksestä sekä oppimiseen liittyvistä vaikeuksista. ProNeuroniin voi hakeutua suoraan varaamalla ajan puhelimitse tai verkkosivujen kautta. Ensimmäinen tapaaminen on yleensä erikoislääkärin kanssa, joka arvioi tilanteen ja suunnittelee tarvittavat jatkotutkimukset.
Mitä vaiheita aikuisten ADHD-arviointiprosessiin kuuluu?
Aikuisten ADHD-arviointiprosessi koostuu tyypillisesti useista toisiaan täydentävistä vaiheista, jotka yhdessä muodostavat kokonaisvaltaisen kuvan henkilön tilanteesta. Arviointi alkaa yleensä erikoislääkärin vastaanotolla, jossa kartoitetaan henkilön oirehistoriaa, aiempia tutkimuksia ja hoitoja sekä nykyistä elämäntilannetta. Tässä vaiheessa selvitetään myös mahdolliset muut oireiden taustalla vaikuttavat tekijät.
Tämän jälkeen henkilö täyttää erilaisia strukturoituja ADHD-oirekyselyitä, jotka kartoittavat oireiden esiintymistä ja vaikutusta elämän eri osa-alueilla. Usein pyydetään myös läheistä henkilöä täyttämään samat kyselylomakkeet, mikä tuo arvokasta lisätietoa oireiden ilmenemisestä. Kyselylomakkeiden lisäksi arviointiin kuuluu yleensä neuropsykologisia testejä, jotka mittaavat tarkkaavuutta, toiminnanohjausta, työmuistia ja muita kognitiivisia toimintoja.
Prosessiin sisältyy myös toimintakyvyn arviointi, jossa kartoitetaan, miten mahdolliset ADHD-oireet vaikuttavat henkilön arkeen, opintoihin, työelämään ja ihmissuhteisiin. Tämä on erityisen tärkeä osa arviointia, sillä diagnoosin kriteereihin kuuluu, että oireet aiheuttavat merkittävää haittaa toimintakyvylle.
ADHD-arviointi on moniammatillista yhteistyötä, jossa voi olla mukana psykiatri, neurologi, neuropsykologi, psykologi ja neuropsykiatrinen valmentaja. Kukin ammattilainen tuo oman näkökulmansa ja asiantuntemuksensa prosessiin. Kokonaisuudessaan arviointiprosessi kestää yleensä 2-4 kuukautta, riippuen tarvittavien käyntien määrästä ja tutkimusten laajuudesta. ProNeuronissa arvioinnit pyritään toteuttamaan mahdollisimman tehokkaasti ja asiakaslähtöisesti.
Millaisia menetelmiä ja testejä ADHD-arvioinnissa käytetään?
ADHD-arvioinnissa käytetään monipuolisia menetelmiä ja testejä, jotka yhdessä muodostavat kattavan kuvan henkilön tilanteesta. Strukturoidut haastattelut ovat keskeinen osa arviointia. Niissä kartoitetaan systemaattisesti ADHD:n oireita nykytilanteessa ja lapsuudessa, kehityshistoriaa sekä oireiden vaikutusta eri elämänalueilla. Yleisesti käytettyjä haastattelumenetelmiä ovat esimerkiksi DIVA (Diagnostic Interview for ADHD in Adults) ja CAADID (Conners’ Adult ADHD Diagnostic Interview for DSM-IV).
Standardoidut kyselylomakkeet tarjoavat objektiivista tietoa oireiden esiintymisestä ja vaikeusasteesta. Näitä ovat esimerkiksi ASRS (Adult ADHD Self-Report Scale), BADDS (Brown Attention-Deficit Disorder Scales), BRIEF-A (Behavior Rating Inventory of Executive Function – Adult) ja WURS (Wender Utah Rating Scale), joka kartoittaa lapsuuden oireita. Kyselylomakkeita täyttää usein sekä arvioitava henkilö että hänen läheisensä, mikä antaa monipuolisemman kuvan oireiden ilmenemisestä.
Neuropsykologiset testit mittaavat tarkkaavuutta, keskittymiskykyä, työmuistia, toiminnanohjausta ja muita kognitiivisia toimintoja. Näitä ovat esimerkiksi CPT (Continuous Performance Test), joka mittaa tarkkaavuuden ylläpitoa, TMT (Trail Making Test), joka arvioi toiminnanohjausta ja kognitiivista joustavuutta, sekä WAIS-IV (Wechsler Adult Intelligence Scale), joka kartoittaa laajemmin kognitiivista toimintakykyä.
Toimintakyvyn arvioinnissa selvitetään, miten mahdolliset ADHD-oireet vaikuttavat henkilön arkeen, opiskeluun, työelämään ja ihmissuhteisiin. Tähän voidaan käyttää sekä haastatteluja että standardoituja arviointimenetelmiä, kuten WHODAS 2.0 (WHO Disability Assessment Schedule). Lisäksi voidaan tarvittaessa tehdä lisätutkimuksia, kuten laboratoriotutkimuksia tai aivojen kuvantamistutkimuksia, muiden mahdollisten oireita selittävien tekijöiden poissulkemiseksi.
Kaikki nämä menetelmät ja testit täydentävät toisiaan ja auttavat muodostamaan kokonaisvaltaisen kuvan henkilön tilanteesta. Ne auttavat tunnistamaan ADHD:n oireita, erottamaan ne muista samankaltaisia oireita aiheuttavista tiloista ja arvioimaan oireiden vaikutusta toimintakykyyn.
Miten ADHD-diagnoosi tehdään aikuisilla?
ADHD-diagnoosi aikuisilla perustuu kattavaan kliiniseen arviointiin, jossa huomioidaan kaikkien tehtyjen tutkimusten tulokset. Diagnoosin tekee aina erikoislääkäri, yleensä psykiatri tai neurologi, joka yhdistää eri lähteistä saadut tiedot ja peilaa niitä diagnostisiin kriteereihin. Suomessa käytetään virallisesti ICD-10-tautiluokitusta, mutta kliinisessä työssä hyödynnetään usein myös DSM-5-luokituksen kriteerejä, jotka kuvaavat ADHD:n oireita aikuisilla tarkemmin.
ADHD-diagnoosin kriteerit edellyttävät, että henkilöllä on riittävä määrä tarkkaamattomuuden ja/tai yliaktiivisuuden ja impulsiivisuuden oireita, jotka ovat alkaneet lapsuudessa ennen 12 vuoden ikää ja jatkuneet aikuisuuteen. Oireiden tulee esiintyä useissa eri tilanteissa ja ympäristöissä, kuten kotona, työssä ja sosiaalisissa tilanteissa. Lisäksi oireiden tulee aiheuttaa merkittävää haittaa toimintakyvylle.
Erotusdiagnostiikka on keskeinen osa arviointia. Monet muut tilat voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin ADHD, ja nämä on suljettava pois tai huomioitava samanaikaisina tiloina. Näitä ovat esimerkiksi mielialahäiriöt, ahdistuneisuushäiriöt, unettomuus, kilpirauhasen toimintahäiriöt, autismikirjon häiriöt ja oppimisvaikeudet. Usein ADHD esiintyykin samanaikaisesti muiden neuropsykiatristen tai psykiatristen tilojen kanssa.
Diagnoosin tekeminen edellyttää myös muiden mahdollisten oireita selittävien tekijöiden poissulkemista. Näitä voivat olla esimerkiksi päihteiden käyttö, lääkkeiden sivuvaikutukset, neurologiset sairaudet tai aivovammat. Tähän voidaan tarvita laboratoriotutkimuksia, kuvantamistutkimuksia tai muita erityistutkimuksia.
On tärkeää ymmärtää, että ADHD-diagnoosi ei perustu yksittäiseen testiin tai tutkimukseen, vaan kokonaisvaltaiseen arvioon, jossa huomioidaan henkilön koko elämänkaari, oirehistoria ja toimintakyky eri ympäristöissä. Diagnoosin tarkoituksena on auttaa henkilöä ymmärtämään omia vahvuuksiaan ja haasteitaan sekä ohjata sopivien tukitoimien ja hoidon piiriin.
Mitä tapahtuu ADHD-diagnoosin jälkeen?
ADHD-diagnoosin jälkeen laaditaan yksilöllinen hoito- ja kuntoutussuunnitelma, joka perustuu henkilön tarpeisiin, tavoitteisiin ja elämäntilanteeseen. Hoitosuunnitelma on kokonaisvaltainen ja voi sisältää useita erilaisia tukitoimia, jotka täydentävät toisiaan ja auttavat hallitsemaan ADHD:n oireita arjessa.
Lääkehoito on usein keskeinen osa aikuisten ADHD:n hoitoa. ADHD-lääkkeet tasapainottavat aivojen välittäjäaineiden toimintaa ja voivat merkittävästi vähentää tarkkaamattomuuden, yliaktiivisuuden ja impulsiivisuuden oireita. Lääkehoidon aloittaa ja sitä seuraa erikoislääkäri, joka määrittää sopivan lääkkeen ja annostuksen yksilöllisesti. Lääkehoidon hyötyjä ja mahdollisia haittavaikutuksia seurataan säännöllisesti.
Psykoedukaatio eli tietoa ja ymmärrystä lisäävä ohjaus on tärkeä osa ADHD:n hoitoa. Sen avulla henkilö ja hänen läheisensä saavat tietoa ADHD:sta, sen vaikutuksista ja hallintakeinoista. Ymmärrys omasta neuropsykiatrisesta tilasta voi jo itsessään tuoda helpotusta ja auttaa kehittämään sopivia toimintamalleja arjen haasteisiin.
Erilaiset terapiat ja valmennukset ovat tehokkaita tukitoimia ADHD:n hallinnassa. Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) auttaa tunnistamaan ja muuttamaan haitallisia ajattelu- ja toimintamalleja. Neuropsykiatrinen valmennus puolestaan tarjoaa käytännön työkaluja arjen hallintaan, ajankäytön suunnitteluun ja organisointitaitojen kehittämiseen. ProNeuronissa on saatavilla monipuolisia terapia- ja valmennuspalveluita, jotka räätälöidään asiakkaan tarpeiden mukaan.
Vertaistuki on monille tärkeä tukimuoto. Vertaisryhmissä voi jakaa kokemuksia ja oppia muilta, joilla on samankaltaisia haasteita. Suomessa toimii useita ADHD-vertaisryhmiä ja -järjestöjä, jotka tarjoavat tietoa, tukea ja yhteisöllisyyttä.
ProNeuron tukee ADHD-diagnoosin saaneita aikuisia kokonaisvaltaisesti. Moniammatillinen tiimimme, johon kuuluu erikoislääkäreitä, psykologeja, neuropsykologeja ja neuropsykiatrisia valmentajia, laatii yhdessä asiakkaan kanssa yksilöllisen hoitosuunnitelman ja seuraa sen toteutumista. Palveluihimme kuuluvat lääkehoidon arviointi ja seuranta, psykoedukaatio, yksilö- ja ryhmäterapiat sekä neuropsykiatrinen valmennus. Tavoitteenamme on auttaa asiakkaitamme löytämään omat vahvuutensa ja kehittämään keinoja arjen haasteista selviytymiseen.
Diagnoosin jälkeinen tuki ja hoito ovat jatkuva prosessi, jota mukautetaan henkilön tarpeiden ja elämäntilanteen muuttuessa. Oikein kohdennettujen tukitoimien avulla ADHD-oireita voidaan hallita tehokkaasti, ja moni löytää uusia tapoja hyödyntää vahvuuksiaan sekä elää tasapainoista ja merkityksellistä elämää.