Työkykyarviointi on kokonaisvaltainen prosessi, jossa arvioidaan henkilön työkykyä suhteessa työn vaatimuksiin, kun taustalla on kognitiivisia haasteita. Arviointi on tarpeen, kun henkilö kokee pitkittyneitä vaikeuksia työtehtävissä, kuten keskittymisessä, muistamisessa tai toiminnan ohjauksessa, tai kun työympäristön aistiärsykkeet kuormittavat kohtuuttomasti. Arviointia suorittavat neuropsykologit, psykologit, lääkärit ja muut asiantuntijat, jotka kartoittavat kognitiivisen toimintakyvyn vahvuudet ja haasteet suhteessa työelämän vaatimuksiin.
Mitä työkykyarviointi tarkoittaa kognitiivisten haasteiden yhteydessä?
Työkykyarviointi kognitiivisten haasteiden yhteydessä on moniammatillinen selvitys, jossa kartoitetaan henkilön kognitiivinen toimintakyky ja sen vaikutus työstä suoriutumiseen. Arvioinnissa selvitetään, miten henkilön kognitiiviset vahvuudet ja haasteet vaikuttavat työssä jaksamiseen ja suoriutumiseen, sekä miten työolosuhteita tai -tehtäviä voitaisiin mukauttaa vastaamaan henkilön toimintakykyä.
Kognitiivisilla haasteilla tarkoitetaan vaikeuksia tiedonkäsittelyn eri osa-alueilla, kuten:
- Tarkkaavaisuuden säätelyssä ja ylläpitämisessä
- Toiminnanohjauksessa ja itsesäätelyssä
- Muistitoiminnoissa
- Tiedon käsittelyn nopeudessa
- Hahmottamisessa ja havainnoinnissa
- Sosiaalisessa kognitiossa
Työkykyarviointi huomioi neuromonimuotoisuuden näkökulman, eli sen, että ihmisten aivot toimivat luontaisesti eri tavoin. Arviointi ei keskity vain diagnooseihin tai rajoitteisiin, vaan painottaa myös yksilön vahvuuksia ja potentiaalia. Tavoitteena on löytää jokaiselle henkilölle sopivin tapa työskennellä ja tarvittavat tukitoimet.
Työkykyarvioinnin suorittaa moniammatillinen tiimi, johon voi kuulua neuropsykologi, psykologi, neurologi, psykiatri, toimintaterapeutti sekä muita erityisasiantuntijoita. Jokainen asiantuntija tuo oman näkökulmansa arviointiin, mikä mahdollistaa kokonaisvaltaisen käsityksen henkilön toimintakyvystä työelämässä.
Milloin kognitiivisista haasteista kärsivän henkilön tulisi hakeutua työkykyarviointiin?
Työkykyarviointia kannattaa harkita, kun kognitiiviset haasteet vaikeuttavat merkittävästi työssä selviytymistä tai aiheuttavat kohtuutonta kuormitusta. Erityisesti arviointi on tarpeen, jos henkilö kokee jatkuvaa uupumusta, stressiä tai työtehtävien kasautumista kognitiivisten haasteiden vuoksi, eikä tilanne korjaannu tavanomaisilla työjärjestelyillä.
Selkeitä merkkejä työkykyarvioinnin tarpeesta ovat:
- Jatkuvat keskittymisvaikeudet, jotka haittaavat työtehtävien aloittamista tai loppuun saattamista
- Työmuistin ongelmat, jotka vaikeuttavat ohjeiden seuraamista tai monivaiheisten tehtävien suorittamista
- Merkittävä aistiherkkyys, joka tekee työympäristöstä sietämättömän (melu, valot, hajut)
- Toiminnanohjauksen haasteet, jotka vaikeuttavat työtehtävien priorisointia tai ajanhallintaa
- Toistuva työuupumus tai sairauspoissaolot, jotka liittyvät kognitiiviseen kuormitukseen
- Vaikeus sopeutua työssä tapahtuviin muutoksiin
- Merkittävä ero työkyvyssä eri ympäristöissä tai tehtävissä
Työkykyarviointiin on hyvä hakeutua myös silloin, kun neurokognitiiviset haasteet ovat äskettäin tunnistettu (esimerkiksi ADHD- tai autismikirjon diagnoosi aikuisiällä) ja halutaan selvittää niiden vaikutus työkykyyn sekä kartoittaa mahdollisuuksia työn mukauttamiseen.
Arviointi on ajankohtainen myös tilanteissa, joissa harkitaan ammatillista kuntoutusta, uudelleenkoulutusta tai työkyvyttömyyseläkettä, mutta halutaan ensin selvittää mahdollisuudet jatkaa nykyisessä työssä tukitoimien avulla.
Miten työkykyarviointi käytännössä etenee?
Työkykyarviointi alkaa yleensä lähetteellä tai yhteydenotolla, jonka voi tehdä työterveyshuolto, hoitava lääkäri tai henkilö itse. Prosessi etenee yksilöllisesti, mutta sisältää tyypillisesti alkuhaastattelun, neuropsykologisen tutkimuksen, lääkärin arvion ja moniammatillisen yhteenvedon. Arviointi huomioi neurokirjon erityispiirteet ja yksilölliset tarpeet.
Työkykyarvioinnin vaiheet:
- Alkuhaastattelu ja esitietojen kartoitus – Asiakkaan kognitiiviset haasteet, työhistoria ja nykytyön vaatimukset kartoitetaan perusteellisesti. Tässä vaiheessa selvitetään, millaisissa tilanteissa haasteet ilmenevät ja miten ne vaikuttavat työkykyyn.
- Neuropsykologinen tutkimus – Neuropsykologisella tutkimuksella selvitetään kognitiivisten toimintojen vahvuudet ja haasteet. Tutkimus sisältää erilaisia testejä, jotka arvioivat mm. tarkkaavuutta, muistia, toiminnanohjausta ja tiedonkäsittelyn nopeutta.
- Lääkärin arvio – Neurologi tai psykiatri arvioi henkilön terveydentilaa, mahdollisia diagnooseja ja lääketieteellisiä näkökulmia työkykyyn liittyen.
- Tarvittaessa toimintakyvyn arviointi aidossa työympäristössä – Joskus arviointiin kuuluu myös työpaikalla tapahtuva havainnointi, jossa asiantuntija arvioi, miten kognitiiviset haasteet näkyvät käytännön työtilanteissa.
- Moniammatillinen yhteenveto ja suositukset – Arvioinnin päätteeksi pidetään yhteenveto, jossa käydään läpi löydökset, tehdään johtopäätökset työkyvystä ja annetaan suositukset jatkotoimenpiteistä.
Työkykyarvioinnissa huomioidaan erityisesti neurokirjon moninaisuus. Arviointi tapahtuu aina yksilöllisesti ja joustavasti, ottaen huomioon henkilön erityispiirteet, kuten mahdolliset aistiherkkyydet tai jaksamisen vaihtelut. Tutkimustilanteet pyritään järjestämään siten, että ne eivät itsessään kuormita henkilöä kohtuuttomasti.
Arvioinnin kesto vaihtelee yksilöllisesti, mutta tyypillisesti koko prosessi vie 2-5 käyntiä ja valmistuu muutaman viikon tai kuukauden aikana. Työkykyarvioinnista laaditaan kirjallinen lausunto, joka käydään läpi yhdessä asiakkaan kanssa.
Mitä hyötyjä työkykyarvioinnista on kognitiivisista haasteista kärsivälle?
Työkykyarviointi tarjoaa kognitiivisista haasteista kärsivälle henkilölle konkreettista tietoa omista vahvuuksista ja haasteista työelämässä sekä selkeät suositukset tarvittavista tukitoimista. Arviointi mahdollistaa yksilöllisten työjärjestelyjen suunnittelun, lisää itseymmärrystä ja voi ehkäistä työuupumusta sekä pitkiä sairauspoissaoloja.
Keskeisiä hyötyjä työkykyarvioinnista:
- Yksilölliset työmukauttamissuositukset, kuten työtilan rauhoittaminen, tehtävien pilkkominen, työajan joustot tai apuvälineet
- Oikeudellinen perusta työjärjestelyille – työnantajalla on velvollisuus tehdä kohtuullisia mukautuksia, ja arviointi antaa näille selkeät perusteet
- Parempi itseymmärrys ja kyky tunnistaa oman toimintakyvyn rajat
- Kognitiivisten vahvuuksien tunnistaminen ja niiden hyödyntäminen työssä
- Peruste ammatillisen kuntoutuksen hakemiselle tai työtehtävien uudelleenjärjestelylle
- Mahdollisuus saada tarvittaessa työvalmentajan tai neuropsykiatrisen valmentajan tukea
- Työyhteisön ymmärryksen lisääminen neuromonimuotoisuudesta ja erilaisista työskentelytavoista
Parhaimmillaan työkykyarviointi johtaa työkyvyn paranemiseen ja työssä jaksamisen tukemiseen. Kun kognitiiviset haasteet tunnistetaan ja niitä ymmärretään paremmin, voidaan työtehtävät ja -ympäristö mukauttaa henkilön yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Tämä lisää työn mielekkyyttä, vähentää kuormitusta ja parantaa työsuoritusta.
Työkykyarvioinnin avulla voidaan myös tunnistaa mahdolliset lisätutkimusten tai hoidon tarpeet, kuten lääkityksen arviointi tai terapia. Jos työkyky on merkittävästi alentunut, arviointi voi toimia perusteena myös osasairauspäivärahalle, osatyökyvyttömyyseläkkeelle tai muille sosiaalietuuksille.
Mitkä tahot voivat auttaa työkykyarvioinnin järjestämisessä?
Työkykyarviointiin voi hakeutua useiden eri tahojen kautta. Työterveyshuolto on työssäkäyville ensisijainen reitti, mutta myös oma lääkäri, TE-palvelut tai erikoistuneet palveluntarjoajat voivat käynnistää prosessin. Arviointi on mahdollista toteuttaa julkisella sektorilla, yksityisillä palveluntarjoajilla tai erikoistuneissa yksiköissä, kuten ProNeuronissa.
Keskeisiä tahoja työkykyarvioinnin järjestämisessä:
- Työterveyshuolto – voi laatia lähetteen työkykyarviointiin tai toteuttaa arvioinnin osittain itse
- Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito – oma terveyskeskuslääkäri tai neurologi/psykiatri voi ohjata arviointiin
- TE-palvelut – voivat järjestää työkykyarvioinnin työttömälle työnhakijalle osana työllistymistä edistäviä palveluja
- Kela – voi korvata osan työkykyarvioinnin kustannuksista tai järjestää arvioinnin osana kuntoutuspalveluja
- Erikoistuneet palveluntarjoajat, kuten ProNeuron, joka on erikoistunut neuropsykiatrisiin tutkimuksiin ja arviointeihin
- Ammatillisen kuntoutuksen palveluntuottajat – voivat toteuttaa arvioinnin osana kuntoutusprosessia
- Vakuutusyhtiöt – tapaturmavakuutuksen tai työeläkevakuutuksen kautta voidaan järjestää työkykyarviointi
Työkykyarviointiin voi hakeutua joko lähetteellä tai ilman. Monet erikoistuneet yksiköt, kuten ProNeuron, tarjoavat mahdollisuuden hakeutua arviointiin myös suoraan ilman lähetettä. Tällöin asiakas maksaa arvioinnin itse, mutta Kela korvaa osan kustannuksista, jos arviointi tapahtuu lääkärin lähetteellä.
Palvelujen piiriin pääsy vaihtelee alueellisesti. Julkisella sektorilla jonot voivat olla pitkiä, joten yksityiset palveluntarjoajat saattavat tarjota nopeamman reitin arvioinnin saamiseksi. Työkykyarvioinnin kustannukset vaihtelevat laajuuden ja toteuttajan mukaan, mutta niihin on mahdollista saada tukea eri tahoilta, kuten Kelalta, vakuutusyhtiöltä tai työnantajalta.
Jos työkykyarvioinnin tarve liittyy selkeästi työtehtävien suorittamiseen, työnantajalla on myös velvollisuus osallistua tarvittavien selvitysten järjestämiseen varhaisen tuen mallin mukaisesti. Työnantaja voi myös hyödyntää työeläkeyhtiöiden työkykykoordinaattoreita prosessin suunnittelussa.