Lapsen puheen kehitys on yksilöllistä, mutta tietyt viivästymät voivat olla merkki tarkempaa selvittelyä vaativista haasteista. Vanhempien huoli herää usein, kun lapsi ei tuota sanoja tai lauseita ikätovereidensa tavoin. Yleensä aiheellinen huoli kannattaa ottaa puheeksi, jos 18 kuukauden ikäinen lapsi ei käytä merkityksellisiä sanoja, 2-vuotias ei muodosta kahden sanan yhdistelmiä tai 3-vuotiaan puhetta on vaikea ymmärtää. Myös katsekontaktin välttely, kommunikointiyritysten vähäisyys tai ymmärtämisen vaikeudet ovat merkkejä, joihin tulee kiinnittää huomiota.
Milloin kannattaa huolestua lapsen puheen kehityksestä?
Vanhempien on syytä kiinnittää huomiota lapsen puheen kehitykseen, jos tämä poikkeaa selvästi ikätasoisista odotuksista tai kehitys ei etene. Jokainen lapsi kehittyy yksilölliseen tahtiin, mutta tietyt virstanpylväät kuuluvat normaaliin kielelliseen kehitykseen.
Huolestumisen syitä voivat olla esimerkiksi:
- 12 kuukauden ikäinen lapsi ei jokeltele tai osoita ymmärtävänsä yksinkertaisia ohjeita
- 18 kuukauden ikäinen ei käytä yksittäisiä sanoja kommunikoidessaan
- 2-vuotias ei yhdistä sanoja lyhyiksi lauseiksi
- 3-vuotiaan puhe on vieraille vaikeasti ymmärrettävää
- 4-vuotiaan kielioppi on huomattavan puutteellista
On tärkeää myös huomioida, että puheen kehityksen viiveet voivat ilmetä eri tavoin: joko puheen tuottamisen, ymmärtämisen tai molempien haasteina. Lapsen kielellinen kehitys on monimutkainen prosessi, joka on yhteydessä kognitiiviseen, sosiaaliseen ja motoriseen kehitykseen.
Varhainen tunnistaminen on ratkaisevaa, sillä se mahdollistaa oikea-aikaisen tuen ja ehkäisee mahdollisten oppimiseen ja sosiaalisiin taitoihin liittyvien haasteiden kasautumista myöhemmin.
Mitkä ovat normaalit puheen kehityksen virstanpylväät eri ikävaiheissa?
Lapsen puheen ja kielen kehitys etenee yleensä tiettyjen vaiheiden kautta, vaikka yksilölliset erot ovatkin tavallisia. Nämä ikävaiheiden tyypilliset taidot auttavat arvioimaan kehityksen etenemistä.
0-6 kuukauden ikäinen vauva:
- Reagoi ääniin säpsähtämällä tai kääntämällä päätään
- Tunnistaa tutut äänet ja rauhoittuu niistä
- Jokeltelee ja kujertelee vuorovaikutuksessa
- Nauraa ääneen noin 4 kuukauden iässä
6-12 kuukauden ikäinen vauva:
- Jokeltelee monipuolisemmin käyttäen konsonantteja (ba-ba, da-da)
- Reagoi omaan nimeensä
- Ymmärtää yksinkertaisia sanoja (kuten ”ei”, ”hei”)
- Saattaa sanoa ensimmäiset merkitykselliset sanat noin 12 kuukauden iässä
12-18 kuukauden ikäinen taapero:
- Sanasto laajenee 5-20 sanaan
- Osoittaa asioita ilmaistakseen haluavansa jotain
- Ymmärtää yksinkertaisia kehotuksia (”anna mukivasi”)
- Käyttää eleitä ja ääntelyä täydentämään kommunikaatiota
18-24 kuukauden ikäinen lapsi:
- Sanasto laajenee noin 50-100 sanaan
- Alkaa yhdistellä kaksi sanaa lyhyiksi lauseiksi (”äiti anna”, ”lisää mehua”)
- Ymmärtää monimutkaisempia ohjeita
- Alkaa käyttää kysymyssanoja (”mikä tämä?”)
2-3 -vuotias lapsi:
- Sanasto laajenee nopeasti, 200-900 sanaa
- Käyttää 3-4 sanan lauseita
- Kysyy ”miksi” -kysymyksiä
- Osaa käyttää monikkomuotoja ja omistusmuotoja
- Tutut ihmiset ymmärtävät puhetta hyvin, vieraillakin ymmärrettävyys 50-75%
3-4 -vuotias lapsi:
- Käyttää 4-5 sanan lauseita
- Kertoo tapahtumista ja tarinoista
- Puheen ymmärrettävyys on noin 75-90% myös vieraille
- Tuntee värejä ja ajan käsitteitä (huomenna, eilen)
- Ääntää useimmat äänteet oikein (r, s, k saattavat vielä puuttua)
4-5 -vuotias lapsi:
- Käyttää monimutkaisia lauserakenteita
- Osaa kertoa kokemuksistaan johdonmukaisesti
- Hallitsee useimmat kielioppisäännöt
- Puheen ymmärrettävyys on lähes täydellistä
- Äännevirheitä voi vielä esiintyä (erityisesti r, s, l)
Mitkä merkit viittaavat puheen kehityksen viivästymiseen?
Puheen kehityksen viivästymiseen viittaavia merkkejä on useita, ja ne voivat vaihdella lapsen iän ja kehitysvaiheen mukaan. Hälyttävät merkit on tärkeä tunnistaa varhain, jotta tukitoimet voidaan aloittaa mahdollisimman pian.
Alle 1-vuotiaan kohdalla huolestuttavia merkkejä ovat:
- Vähäinen kiinnostus ympäristön ääniin
- Katsekontaktin puute tai vähäisyys
- Jokelluksen puuttuminen tai yksipuolisuus
- Vähäinen vuorovaikutukseen pyrkiminen
1-2 -vuotiaan kohdalla huolestuttavia merkkejä ovat:
- Merkityksellisten sanojen puuttuminen 18 kuukauden ikään mennessä
- Heikko reagointi omaan nimeen
- Vaikeus noudattaa yksinkertaisia ohjeita
- Eleiden käytön vähäisyys tai puuttuminen
- Kommunikaation taantuminen (opittujen sanojen unohtuminen)
2-3 -vuotiaan kohdalla huolestuttavia merkkejä ovat:
- Sanaston hidas kasvu (alle 50 sanaa 2-vuotiaana)
- Kyvyttömyys yhdistellä sanoja 2-vuotiaana
- Erittäin vaikeasti ymmärrettävä puhe lähipiirille
- Puheen sujuvuuden ongelmat (esim. huomattava änkytys)
- Vaikeus viestiä perustarpeita
3-5 -vuotiaan kohdalla huolestuttavia merkkejä ovat:
- Yksinkertaiset lauserakenteet verrattuna ikätovereihin
- Vaikeus ymmärtää kertomuksia tai keskustelua
- Hankaluus kertoa omista kokemuksista
- Useiden äänteiden puuttuminen tai korvautuminen
- Puheen epäselvyys vieraille ihmisille vielä 4 vuoden iässä
- Vaikeudet sosiaalisissa tilanteissa ja leikissä
On erityisen tärkeää kiinnittää huomiota, jos lapsi ei osoita kiinnostusta kommunikointiin, vuorovaikutus on vähäistä tai jos kehitys pysähtyy tai taantuu. Myös kielellisen kehityksen merkittävä epätasaisuus (esimerkiksi ymmärtäminen selvästi tuottamista parempaa tai päinvastoin) voi viitata erityisiin haasteisiin.
Mistä puheen kehityksen viivästyminen voi johtua?
Puheen kehityksen viivästymisen taustalla voi olla monia erilaisia syitä, jotka vaihtelevat lievistä ja ohimenevistä vakavampiin ja pitkäkestoisempiin. Varhaisella tunnistamisella on suuri merkitys sopivan tuen löytämisessä.
Mahdollisia puheen kehityksen viivästymisen syitä ovat:
- Kuulovika tai -heikkous – Lieväkin kuulon alenema voi vaikuttaa puheen kehitykseen, sillä lapsi ei kuule puheen malleja riittävän selkeästi
- Kielellinen erityisvaikeus (aiemmin dysfasia) – Kehityksellinen häiriö, jossa kielen omaksuminen on poikkeuksellisen vaikeaa, vaikka muut kehityksen osa-alueet etenevät normaalisti
- Neuropsykiatriset häiriöt – Kuten autismikirjon häiriöt, joihin liittyy usein kielen ja kommunikaation haasteita
- Kehitykselliset viiveet – Laaja-alaisempi kehityksen viivästyminen, joka näkyy myös kielellisessä kehityksessä
- Suun ja kasvojen alueen motorinen heikkous – Vaikuttaa artikulaatioon eli äänteiden tuottamiseen
- Monikielisyys – Voi näyttäytyä hitaampana kehityksenä yksittäisissä kielissä, vaikka kokonaissanasto kaikissa kielissä yhteensä olisikin ikätasoista
- Ympäristötekijät – Kielellisten virikkeiden vähäisyys tai riittämätön vuorovaikutus
- Psykososiaaliset tekijät – Traumaattiset kokemukset tai emotionaalinen stressitila voi vaikuttaa kielelliseen kehitykseen
On tärkeää huomioida, että osalla lapsista puheen kehitys etenee hieman hitaammin ilman selkeää syytä, eikä se aina viittaa varsinaiseen häiriöön. Tällöin puhutaan niin sanotusta ”myöhäisestä puheen kehityksestä”, jossa lapsi saavuttaa ikätoverinsa yleensä noin 4-5 vuoden ikään mennessä. Tämä on kuitenkin poissulkudiagnoosi eli muut mahdolliset syyt tulee selvittää ensin.
Puheen kehityksen viivästymisen selvittely on tärkeää, sillä taustasyyn tunnistaminen ohjaa oikeanlaisen tuen ja kuntoutuksen pariin. Erityisen tärkeää on tunnistaa ne tilanteet, joissa varhainen puuttuminen voi merkittävästi parantaa lapsen tulevia kielellisiä taitoja.
Milloin ja miten hakeutua puheterapiaan?
Puheterapiaan kannattaa hakeutua heti, kun huoli lapsen kielellisestä kehityksestä herää. Varhainen puuttuminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä aikainen kuntoutus tukee tehokkaasti kehitystä ja voi ehkäistä lisäongelmien syntymistä.
Tavallisin reitti puheterapian pariin kulkee neuvolan kautta. Kun vanhempi tai neuvolan työntekijä huolestuu lapsen puheen kehityksestä, tehdään yleensä ensin lähete puheterapeutin arvioon terveyskeskukseen. Neuvolalääkäri voi myös tehdä lähetteen erikoissairaanhoitoon tarkempia tutkimuksia varten.
Puheterapiaan hakeutumisen vaihtoehdot:
- Neuvolalääkärin tai terveyskeskuslääkärin kautta julkiseen puheterapiaan
- Erikoissairaanhoidon (esim. lastenneurologian tai foniatrian poliklinikan) kautta
- Yksityiselle puheterapeutille ilman lähetettä omakustanteisesti
- Yksityiselle puheterapeutille maksusitoumuksella (Kelan, kunnan tai vakuutusyhtiön kustantamana)
Puheterapiassa arvioidaan lapsen kielellisiä taitoja kokonaisvaltaisesti: puheen tuottoa, ymmärtämistä, vuorovaikutustaitoja sekä suun motoriikkaa. Arvioinnin jälkeen puheterapeutti laatii kuntoutussuunnitelman, joka vastaa lapsen yksilöllisiä tarpeita.
Puheterapiaa voidaan toteuttaa yksilöterapiana, ryhmäterapiana tai ohjauskäynteinä, joissa vanhemmille annetaan työkaluja lapsen kielellisen kehityksen tukemiseen arjessa. Tavoitteena on aina lapsen toimintakyvyn ja osallisuuden vahvistaminen sekä arjen kommunikaation sujuvoittaminen.
ProNeuronin puheterapiapalvelut tarjoavat ammattitaitoista apua erilaisiin puheen ja kielen kehityksen vaikeuksiin. Kuntoutuksen suunnittelu tehdään yksilöllisesti yhteistyössä perheen kanssa, ja terapia voidaan toteuttaa vastaanotolla, lapsen omassa ympäristössä tai etäkuntoutuksena.
Miten vanhemmat voivat tukea lapsen puheen kehitystä kotona?
Vanhemmat ovat lapsen tärkeimmät kielelliset mallit ja voivat merkittävästi edistää puheen kehitystä arjen toiminnoissa. Päivittäinen vuorovaikutus tarjoaa luonnollisia tilanteita kielen oppimiselle, eikä se vaadi erityisiä välineitä tai järjestelyjä.
Tehokkaita tapoja tukea lapsen puheen kehitystä kotona:
- Puhu lapselle paljon – Selosta tekemisiäsi, nimeä esineitä ja asioita, kerro mitä näet ja koet
- Lue kirjoja päivittäin – Lukuhetket kehittävät sanastoa, ymmärtämistä ja keskittymiskykyä
- Laula ja loruttele – Laulut ja lorut tukevat kielen rytmin ja äännerakenteiden oppimista
- Anna aikaa vastaamiseen – Odota kärsivällisesti lapsen vastausta ja anna hänen ilmaista itseään omaan tahtiinsa
- Laajenna lapsen ilmaisua – Jos lapsi sanoo ”auto”, voit vastata ”Niin, siellä menee punainen auto”
- Vältä jatkuvaa korjaamista – Sen sijaan tarjoa oikea malli toistamalla lapsen ilmaisu oikeassa muodossa
- Leiki kielellisiä leikkejä – Nimeämisleikit, sanaleikit ja kuvakorttien käyttö kehittävät kielellistä tietoisuutta
- Rajoita ruutuaikaa – Suosi aktiivista yhdessäoloa ja vuorovaikutteista toimintaa
- Tue viestintää kokonaisvaltaisesti – Hyväksy ja kannusta eleitä, ilmeitä ja muita kommunikaatiokeinoja
Jos lapsella on jo todettu puheen kehityksen viivästymä, puheterapeutti antaa yleensä yksilöllisiä kotitehtäviä ja harjoituksia, joita vanhemmat voivat tehdä lapsen kanssa. Näitä harjoituksia kannattaa tehdä säännöllisesti mutta lyhyissä jaksoissa, ja ne on hyvä sisällyttää luontevasti arjen toimintoihin ja leikkeihin.
Tärkeintä on luoda myönteinen ja kannustava ilmapiiri, jossa lapsi kokee onnistumisen iloa kommunikoidessaan. Tämä rakentaa motivaatiota ja itseluottamusta, jotka ovat keskeisiä tekijöitä kielellisten taitojen kehittymisessä.
Yhteenveto: Varhainen tuki on avainasemassa
Lapsen puheen kehityksen seuraaminen ja mahdollisiin viiveisiin reagoiminen ajoissa on ensiarvoisen tärkeää. Varhainen tunnistaminen ja tuki voivat merkittävästi edistää lapsen kehitysmahdollisuuksia ja ehkäistä lisäongelmien syntymistä.
Vanhempien kannattaa luottaa omaan vaistoaan – jos jokin lapsen kielellisessä kehityksessä huolestuttaa, asia on syytä ottaa puheeksi neuvolassa. Päivittäinen vuorovaikutus, lukeminen, loruttelu ja kielellisesti rikas ympäristö tukevat kehitystä, mutta joskus tarvitaan myös ammattilaisten apua.
Puheterapia on tehokas kuntoutusmuoto, joka räätälöidään lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Se voi auttaa sekä puheen tuottamisen, ymmärtämisen että muiden kommunikaatiotaitojen kehittämisessä. Puheterapian tuki voi olla lyhytkestoista tai pitkäjänteisempää, riippuen haasteiden laadusta ja laajuudesta.
Jos huoli lapsen puheen kehityksestä herää, ProNeuronin ammattitaitoinen henkilökunta auttaa tilanteen arvioinnissa ja sopivan tuen löytämisessä. Voit helposti ottaa yhteyttä asiantuntijoihimme puhelimitse tai verkkosivujen kautta.
Muista, että jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa, mutta varhainen reagointi mahdollisiin kehityksen haasteisiin on avain lapsen parhaaseen mahdolliseen tukemiseen. Yhteistyö kodin, terveydenhuollon ja kuntoutuksen ammattilaisten välillä luo vahvan perustan lapsen kielelliselle kehitykselle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.